Synnytys ei unohdu

Tähän astisella elämänkokemuksella uskon, että naisen elämän suuri tuska/haaste/onnistuminen/euforia/kokemus on synnytys. Oli se sitten millainen tahansa. En keksi mitään, mitä synnytykseen voisi verrata. Ja sen jälkeen alkaa äitiys. Ja kummastakaan ei ole mitään tietoa. Nämä vaan tulee eteen. 

Tänä päivänä 19.8. koin ensimmäisen synnytyksen 4-vuotta sitten. Se oli kamalaa. En ole aiemmin tästä julkisesti kovasti huudellutkaan; lähipiiri kyllä muistaa ne tuskaisen pitkät n. 30 tuntia. Itse muistan kivun, mies puhuu kauniisti "teurastamisesta". Sitä se varmaan muistutti. 

Kun on ensisynnyttäjä, ei tiedä mitä odottaa. Sitä tapahtumien ketjua, kivun määrää ja omia voimiaan ei pysty etukäteen mitenkään käsittämään. Toki oman kokemukseni jälkeen suosittelen kaikille ensisynnyttäjille joko doulan hankkimista tai kunnon synnytysvalmennusta. Että on sitten edes hieman kartalla, mitä on odotettavissa. 

Ihan jokaista yksityiskohtaa ei ole tässä tarpeen käydä läpi, mutta 2 riittämätöntä epiduraalia, supistuksia voimentavat aineet, pieleen mennyt kohdunkaulan puudutus, (joka puudutti koko oikean jalkani, jättäen sen pois pelistä) ja yli 30 min kestänyt ponnistusvaihe kun on jo 29h tuntia valvonut ja kärsinyt kivuista niin se on jotain käsittämätöntä. Ja kun lopuksi ulos tulee pitkään synnytyskanavassa ollut vauva, jolla on hieman vinoon painautunut kallo ja hän on veltto ja sininen - se minuutti on ollut elämäni pisin. Ennen kuin kätilön käsissä oleva vauva vihdoin parkaisi. 

Jokaisen synnytyskokemus on ainutkertainen. Ei ole kahta samanlaista synnytystä. Se on ihan sama, miten kaverin synnytys sujui - sinun synnytys tulee olemaan erilainen. Minun omat kaksi synnytystä ovat olleet tyystin erilaiset. Ensimmäisen kokemukseni jälkeen, en ollut varma olenko koskaan enää valmis kokemaan sitä uudestaan - onneksi minulle tarjottiin pelkopolilla käymistä ja se kannatti. 

Mutta sen jälkeen, kun lapsi vihdoin tulee ulos - millään muulla ei ole enää mitään väliä. Ja joka vuosi, aina tänä päivänä muistan tuon kaiken kuin eilisen. Se tuskin unohtuu koskaan? Koska mikään muu ei herätä samanlaista tunnetta kuin oman lapsen syliin ottaminen ensimmäistä kertaa. 

Synnytys on arvokkain kokemus, jonka voi saada. Se ei unohdu. Tsemppiä kaikille, joilla synnytys on edessä ja ne, jotka ovat synnyttäneet varmaan tietävät mistä puhun. 

 Nyt hän on jo 4-vuotias <3. Kiitollinen jokaisesta päivästä. 

Elämän tie [Circle of Life]

Synnyt lapsi sä kun tähän maailmaan

Ja aurinko sua häikäisee

On nähtävää paljon elettävää

Aika tuo siihen ei riitäkään

 

Ja kun askel askeleelta

Enemmän löydät löydettävää

Aina aurinko maan meitä johdattaa

Vie mukanaan yhä vaeltaa

 

Se on tie elämän ja käyt kulkemaan

Läpi yön se vie ja toivon saat

Paikan jokainen polultansa löytää

Aina uuteen käy tie elämän

 

Se on tie elämän ja käyt kulkemaan

Läpi yön se vie ja toivon saat

Paikan jokainen polultansa löytää

Aina uuteen käy tie elämän