Tavallinen työpäivä

Tavallinen työpäivä

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Miltä tuntuu elämä ilman vaakaa?

Nyt on mennyt reilu puoli vuotta, kun kirjoitin "Ikuinen Läski" blogauksen, jossa nakkasin puntarin metsään. Ainut, että en oikeasti heittänytkään puntaria pois. Mulla oli vakaa tarkoitus heittää se varastoon tai roskiin, mutta se jäi sisälle pyörimään ja mitäs siitä sitten seurasi? Repsahdus tietenkin.

Syyskuussa, kun lopetin imetyksen annoin itselleni käydä luvan vaa'alla ennen lopetusta ja kuukausi sen jälkeen. Tarkoitus oli todistaa muille ja itselleni, että imetyksestä johtuen en ollut päässyt kiloista eroon. Joo ja paino oikeesti tippui heti 2 kiloa, mutta sen johdosta kävin tuon kuukauden aikana myös useammin puntarissa kun itselleni luvatut kerrat ja aloin taas miettimään kehoani puntarin kautta.

Onneksi yksi aamu lokakuussa, kun olin taas hiipimässä salaa puntarille se olikin kadonnut? Ilmeisesti rakas puolisoni oli siirtänyt sen joko tahallaan tai vahingossa pois tutulta paikalta. En ole vieläkään kysynyt, missä se on koska totesin, että parempi etten tiedä. Kun puntari katosi niin pääsin taas paremmin kiinni itsestäni.

Nyt kun puntari ja lukemista johtuva itsensä sättiminen ei valtaa mielialaani, olen voinut keskittyä enemmän itseni kuunteluun. Tajusin että minua vuosia vaivannut turpoilu ja ähkyolo johtui maitotuotteiteista ja ruisleivästä. Siirryin kauramaitoon ja kauraleipään niin olo parani heti 80%! Myös hirveä juuston ja jäätelönhimo väheni, kun aloitin käyttämään kalkkitabletteja. Juustoa kyllä syön edelleen että ihan maidoton en ole, mutta turvotuksia ei oo siitä tullut. Paras muutos on kuitenkin ollut se, että musta tuntuu nykyisin UPEALTA suurimman osan ajasta. Nyt jos huomaan, että vaatteet kiristää niin siivoan ruokavaliota ja lisään liikuntaa, enkä jää vellomaan huonoon oloon.


Olen löytänyt itselleni myös täydellisen liikuntaharrastuksen, jonka johdosta olen päätynyt myös salille monen vuoden tauon jälkeen. Haluan kasvattaa voimaa, jotta pääsen tekemään vaativampia stuntteja. Asetin itselleni myös tavoitteeksi, että tämän vuoden kisaohjelmassa teen takaperinpuolivoltin, joka vaatii parempaa kehon hallintaa mitä mulla nyt on. Saas nähdä miten sen kanssa käy! :D Kerrankin en halua liikkua laihtuakseni vaan pitääkseni hauskaa ja kehittyäkseni.

Törmäsin tänä aamuna Vaakakapinaan facebookissa ja sen sanoma laihdutuksesta oli positiivinen yllätys. Kannattaa käydä tsekkaamassa, jos kamppailet painonhallinan kanssa. Itse hihittelin niille videoille puoli tuntia aamutuimaan... :D

Rakkaudella,

Elina

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Vuoden äiti 2016

Hauskuutin itseäni käymällä viime vuoden facebook päivityksiä läpi ja tässä teille Vuoden äiti -palkinnon ansaitsevat päivitykset TOP 5:









Uuden Vuoden terkuin,

Elina 


Ps. vuosi 2017 alkoi myös erittäin vakuuttavasti..




sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Harjoittelu tekee mestarin

Heippa,

onpas ollutkin taukoa kirjoittamisesta. Touhua, kiirettä, vilskettä ja ressiä -tai sitten sairauksia ja silmäpussit XD

Ennen joulua tein jo luonnoksen hieman alakuloisissa fiiliksissä, kun välillä sitä aina pysähtyy miettimään -tässä tapauksessa lähinnä työasioita- ja jotenkin nyt olen pikkuisen hukkateillä tämän asian kanssa. No, se kirjoitus jäi sitten tekemättä.

Omat fiilikseni meidän "treffeiltä" eli sieltä mentaalivalmennuksesta piti kans avata, koska saatiin mieheni kanssa TÄYSIN päinvastaiset kirjainyhdistelmät. Olisi ollut hauskaa kertoa, mitä se käytännössä meillä tarkoittaa.. No, sekin kirjoitus sitten jäi. 

Joulun alla piti kirjoitella "epäonnistuneimmat lahjat top 5" -otsikolla, kun muistelin ihanan siippani minulle hankkimia synttäri- ja joululahjoja vuosien varrelta. Tässä olisi ollut hauskuutta kerrakseen. No, kuten huomasitte, tätäkään kirjoitusta ei koskaan tullut.

Välipäivinä olisi ollut aihetta kirjoitella kolmen päivän reissusta, jonka tein yksin kahden lapsen kanssa junalla (tuplavaunut, 2 hoitokassia + matkalaukku) Lappeenrantaan ystävän luokse. No, turha kai sanoa.. Tämäkin jäi kirjoittamatta. 

Mun tontut <3

Nyt on uusi vuosi ja uudet kujeet, meillä vuosi alkanut sairastelulla. Kun kaksi neitiä on peräjälkeen kipeenä ja meidän kohta 2,5 -vuotiaamme on alkanut taas saada yöllisiä huutokohtauksia parin kk tauon jälkeen, niin tämä korreloi suoraan äidin silmäpussien ja tummuuden tasoon.. Voi huokaus. 

Ja nyt on sitten punainen lanka taas näiden blogitekstien kanssa hukassa. Onneksi Ellu hoitaa meillä hyvin tätä bloggausta ;) Ehkä palaan noihin yllä oleviin vielä uudestaan jossain kohtaa. 

Yhden mielenkiintoisen jutun ehdin kuitenkin tässä sairastuvalla lukea ja se herätti ajatuksen, jonka tässä mielelläni jaan! 

Usein on tapana kehua lasta (kuten meilläkin) esimerkiksi 2-vuotiasta hänen laulettuaan "Tuiki tuiki tähtöstä" hieman sinne päin, että "hienosti, lauloitpa tosi kivasti" tai vielä pahempi "oletpa taitava". --> Tähän perään olisi hyvä lisätä, että "oletpa harjoitellut kovasti" tai että, "olet varmasti tehnyt paljon töitä sen eteen". 

KOSKA, näin lapsi oppii antamaan harjoittelulle ja työntekemiselle arvoa. Kun lapsi isompana kohtaa epäonnistumisia, jos häntä on muistettu kehua harjoittelusta, hän jaksaa yrittää uudelleen ja ottaa mieluummin vaastaan haasteita. Jos häntä on kehuttu taitavaksi ja fiksuksi ja hän epäonnistuu, itseluottamukselta putoaa pohja. Hän kokee olevansa huono, koska ei onnistunut. 

Nyt koitetaan muistaa kehua ja antaa arvoa harjoittelulle ja tehdylle työlle :) Uskon, että tämä kantaa hedelmää myöhemmin opiskelussa, työelämässä tai urheilussa (mistä artikkeli tulikin miehelleni vastaan, hän on ammattivalmentaja).

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille!! Jatketaan harjoituksia ;) 
terkuin Kati