Tavallinen työpäivä

Tavallinen työpäivä

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

62 euron seminaari sinulle VAIN 368 euroa!

Näin mainoksen yrittäjille järjestetystä Energiaa Laineilla seminaarista ja olin ihan innoissani. Hintakin tuntui huokealta, sillä koko paketti oli alkaen 62 euroa. Seminaarin ajankohta on huhtikuu, joten Juusen kotiin jättäminen ei ole vielä mahdollista niin pitkäksi aikaa, mutta siihenkin keksin heti ratkaisun. Mummi varmasti lähtee riemuissaan (<- tai pienellä pakotuksella) mukaan nauttimaan lapsenlapsensa seurasta sillä aikaa, kun minä osallistun seminaareihin. Mietin, että jos joudun maksamaan mukaan tulevasta mummista myös 62 euroa, on koko seminaarin kustannus silloin 128 euron eli mielestäni ihan kohtuullinen.

Laitoin järjestäjille viestiä, miten ilmoittautumiset menevät, jos osallistun lapsen ja hoitajan kanssa. Himppasen loksahti leuka lattiaan, kun kokonaiskuva alkoi hahmottumaan. Tällä kokoonpanolla tarvitsisimme 2 hengen hytin ja matkan kustannukseksi tulisi 368 euroa… eli vain 302 euroa enemmän, kuin yksin osallistuvan yrittäjän matka neljän hengen hytissä…..mutta kuulemma mukaan tulevasta vauvasta ei tarvitse maksaan mitään....hei thäääänks!


En tiedä voiko tästä nyt syyttää järjestäjiä, sillä en juuri ole törmännyt tilaisuuksiin, joissa lapselliset yrittäjät olisi jotenkin huomioitu. En itsekkään toki olisi osannut ottaa ennen lapsia lapsellisia huomioon, mutta ei kai kaikki seminaarien järjestäjät voi olla lapsettomia??? Miten olis vaikka ihan perinteinen lapsiparkki?

Miten tää voi olla näin vuonna 2016 kun työn ja perheen yhdistämisestä puhutaan niin paljon? Miksi perhe pitää piilottaa työkuvioista vai onko oletusarvo se, että lapsiaan kotona hoitavat eivät ole kiinnostuneita kehittämään itseään ja ammattiverkostojaan? Ai, että kun ottaa pannuun….

Kiukustunein terveisin,

Elina





sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Jonkinlaisia virstanpylväitä

Yllätin itseni ajattelemasta, etten ole saavuttanut mitään, vaikka olen kohta 30. Miksi niin harvoin muistaa, mitä on jo saavuttanut ja saanut aikaiseksi? Kovin usein huomaan vähätteleväni omia saavutuksiani ja vertaavani itseäni muihin tuttaviin. Tuntuu, että he ovat samalla iällä ehtineet ja tehneet paljon enemmän. Kateus -se suomalaisten perisynti nostaa päätään. Mutta sitten huomaan, että onhan sitä itsekin kaikenlaista tähän 29 ikävuoteen kerinnyt. Kelataanpa ajassa taaksepäin noin kymmenen vuotta ja tullaan kohti tätä päivää.

- Olin silloin 19-vuotias, nyt siis 29. 
- Ylioppilas vuosimallia 2005, lakki laitettiin päähän Tampere-talossa, missä TYKin ylioppilaat vuosittain lakitetaan. 
- Ammattikorkeakouluun hain heti lukion jälkeen ja pääsin opiskelemaan tradenomiksi Pirkanmaan ammattikorkeakouluun Mänttään. 
- Olin opiskelijavaihdossa Itävallassa ja työharjoittelussa Saksassa.
- Vuonna 2008 tapasin nykyisin aviomieheni ja lasteni isän. 
- Tradenomiksi valmistuin stipendin veroisesti joulukuussa 2009 ja opinnäytetyöstä tuli 4.
- Perustin oman yrityksen, toiminimen alkuvuodesta 2010. 
- Toimin aluksi promoottorina ja jonkin verran juontajana, tehden näiden ohella myös järjestösihteerin töitä leivän tienaamiseksi.
- Pari vuotta myöhemmin juontajan töitä oli jo niin paljon, etten enää tehnyt promoottorin töitä. Juontojen ohelle tulivat myös stylistin työt.
- Vuonna 2013 yhdistin voimani Elinan kanssa ja perustimme MAIKKI Crew:n, juontotyöt jatkuivat MAIKIN nimen alla.
- Tmi Kati Vasell keskittyi tästä eteenpäin stylistin töihin ja koulutuksiin.
- 2013 aloitin opinnot TAMK:n tarjoammassa YAMK -ohjelmassa, monimuotokoulutuksessa.
- Saman vuoden lopulla tein positiivisen raskaustestin ja esikoinen syntyi elokuussa 2014.
- 7.2.2014 menin viikonloppureissulla Islannissa naimisiin mieheni kanssa.
- 2014 myös valmistuin YAMK:sta stidenpin veroisesti ja opinnäytetyöstä tuli arvosanaksi 4.
- Äitiyslomani (sekä Elinan äitiysloman) aikana MAIKIN liikevaihto kasvoi edellisvuodesta ja pystyin palvelemaan kaikki stylistin apua kaipaavat ihanat ihmiset.
- Äitiyslomalla ollessani tein uuden positiivisen raskaustestin, vietin ihanan vuoden pääasiassa kotona rakkaan tyttäremme kanssa. 
- Tammikuussa 2016 toinen tyttäremme syntyi.
- Nyt olen äitiyslomalla kotona ja opettelen arkea kahden lapsen kanssa. MAIKKI ja stylistin työt vahvasti mukana mahdollisuuksien mukaan. 



Mitä seuraavaksi? Missä ja koska? Mitä vuosi 2016 tuo tullessaan? Miten lista jatkuu? Missä olen 10-vuoden päästä, 39-vuotiaana?

Ja kaiketi sitä vielä ehtii; kun taas tarkentaa suuntaa ja miettii minne seuraavaksi --> paljon on jo ideoita, nyt vain pieni hengähdystauko ja keskittyminen lapsiin.
Kun arki rullaa, voi miettiä niitä seuraavia askeleita;
- lisää opintoja, 
- uusia haasteita, 
- hevosharrastuksen herättelyä,
- MAIKIN kasvattamista, 
- vieläkö lapsia, 
- verkostojen kasvattamista
- aktiivisempaa järjestöosalllistumista
- pöytälaatikkoideoiden eteenpäin viemistä?

Onneksi ympärilläni on paljon eri ikäisiä mahtavia tyyppejä. Heitä katsomalla huomaan, että kyllä sitä vielä viisikymppisenäkin voi muuttaa suuntaa, juosta maratonin tai luoda uutta ihan tyhjästä. Toivottavasti minäkin inspiroin nuoria parikymppisiä toteuttamaan omia unelmiaan. 

Jos tekisit oman listan,mitkä on sinun virstanpylväitä? Minne matka jatkuu?

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Naisten ja Miesten työt

Tää juttu ei kyllä nyt liityy bisnekseen tai ees lapsiin, mutta tajusin tossa mitä tarkoittaa tasa-arvo parisuhteessa. Aiemin ajattelin, että tasa-arvo on sitä, että kaikki tehdään puoliksi ja että ei ole "naisten" ja "miesten" töitä, mutta nyt olen kääntänyt kelkkani. En tarkoita sitä, että koti- ja metatyöt pitäisi jakaa jotenkin sukupuoli sidonnaisesti (naiset kokkaa ja siivooja miehet vaihtaa renkaat…etc), mutta mielestäni on hyvä että hommat korvamerkitty jommalle kummalle.

Meillä minä hoidan kaikki mitkä liittyy lasten vaatteisiin, koska minua asia kiinnostaa enemmän. En väkisin osallista Anttia juhlien suunnitteluun, koska Anttia ei ihan tosi kiinnosta ovatko servetit mustat vai punaiset. Minä reititän ja aikataulutan matkat ja vierailut, koska se tulee minulta luonnostaan. Jos jotain pitää äkkiä kipaista kaupasta niin se olen minä, koska olen nopeampi liikkeissäni. Minä herään lasten kanssa aamulla ja Antti valvoo tarvittaessa heidän kanssa illala. Antti taas hoitaa kaiken mikä liittyy autoon, koska itse en huomaisi vaikka siitä puuttuisi yksi pyörä kokonaan. Eikä minua kiinnosta missä paikassa auto huolletaan joten Antti varaaa huollot sieltä mistä itse tykkää. Antti ajaa myös kesällä nurmikon ja hoitaa muut pihatyöt. (Lunta kolaan mielelläni joskin ei sitäkään oo tullu lähivuosina tehtyä, mutta syytän siitä lapsia...) Antti myös pesee pyykkiä enemmän, koska mulle se välähtää mieleen siinä vaiheessa kun vaatekaappi on tyhjä.

Meillä hyvänä päivänä :D

Imurointi on ainoo kotitalous työ mitä ei oo korvamerkitty ja suurin osa meidän kinoista liittyykin siihen. Yleensä imurointi vuoron neuvotelu lähtee ihan käsistä ja siinä suutuspäissään mietitään kumman muut kotityöt on rasittavampia tai arvokkaampia eli kumman kuuluisi tästä syystä imuroida? Tätähän ei pysty oikein millään määrittämään ja kun viimeinen argumentti on vielä että "Hei mä synnytin meidän lapset" niin tiedetään, että ollaankin jo tosi kaukana riidan lähteestä eli siitä imurista… :D

Olis mielenkiintoista kuulla miten muilla on hommat jaettu vai onko niitä jaettu ollenkaan?

Sopuisaa sunnuntaita ja hyvää ystävänpäivää <3

- Elina


maanantai 8. helmikuuta 2016

Suunnan muutos

Mitä lähemmäksi synnytys tulee, ajatukset siirtyy koko ajan enemmän uuteen tulokkaaseen. Samoin mielessä pyörii esikoisen isosiskoksi tuleminen ja miten hän reagoi uuteen tilanteeseen. Kodissa haluaa saada asiat järjestykseen ja paikoilleen. On muutettu hieman järjestystä, imuroitu, siivottu, maksettu laskuja ja järjestelty vauvan vaatteet kaappiin. Hiukset pesen normaalia useammin, että on sitten puhtaat hiukset, kun lähtö tulee. Sairaalakassi on pakattu. 

Nämä asiat ovat vissiin ihan luonnollisia. Ajatukset pyörii omassa perheessä ja kodissa suuren muutoksen kynnyksellä. Vissiin joulukuussa huomasin, että tosi vaikea keksiä esimerkiksi blogikirjoitusta nyt mistään "yrittäjä-äiti" teemasta, kun oikeastaan nyt on vain äiti fiilis. 

Behind the scenes. Masukuvia 5.1.2016, Studio Torkkeli.
Juteltiinkin Ellun kanssa tuossa taannoin, että koska kyseessä on Bisnestä hiekkalaatikolla -blogi, ehkä voimme inasen enemmän keskittyä myös perheen arkeen. Bisnes edelleen isona osana totta kai, mutta välillä saa olla vain se hiekkalaatikkoäiti :) 

Viime aikoina kun olisi ollut paljon asiaa odotuksesta, Venjasta, kodin muutoksista, isän tunnelmista, läheisten malttamattomuudesta -kaikesta mitä raskaus tuo tulleessaan. Nämä ajatukset eivät vain lähtökohtaisesti sovi tähän blogiin, koska tarkoitus on kuitenkin kuljettaa mukana myös bisnestä. Siksi Ellun kirjoituksia on viime aikoina ollut enemmän. Parempi, että se kirjoittaa, kenellä on inspiraatioa ja sanottavaa!


Nyt kuitenkin, kun kevät alkaa koittaa ja Ellu on niin innoissaan ja tohkeissaan ja sysää ilmoille upeita uusia ajatuksia MAIKIN suhteen, niin alkaa itsekin taas innostua ja piristyä! Ja ehkä pikkuhiljaa odotus alkaa muuttaa muotoaan -kaikki voitava kotona  on etukäteen tehty ja valmisteltu, nyt tosiaan on vain aikaa. Ajatuksiin mahtuu taas MAIKKI sekä stylistin työt ja yritysten eteenpäin vieminen. 

MAIKKI kasvaa meillä lähitulevaisuudessa, tällä kertaa muillakin kuin lapsilla -sillä olemme ottamassa uusia juontajia meidän listoille. Näin saadaan lisättyä keikkojen määrää ja paikattua myös meidän omaa äitiyslomien tuomaa aukkoa. Upeaa tutustua uusiin ihmisiin ja tarjota halukkaille mahdollisuus koittaa juontajan siipiään MAIKIN nimen alla <3 Tästä ja muista suunnitelmista lisää kevään mittaan täällä blogissa!

-Kati

ps. Meidän suloinen toinen tyttäremme syntyi 26.1., mutta tämä teksti oli luonnosteltu jo aiemmin. Nyt täällä nautitaan uudesta tuhisijasta <3