Yrittäjä-äidit risteilee

Kun yrittäjä-äidit risteilee lasten kanssa, on meininki hieman erilainen kun ne risteilyt, joita muistan tehneeni ennen lapsia =D 

Ennen lapsia muistan, et aloiteltiin matkajuomien maistelu junamatkalla ja sitten buffettin kautta yökerhoon, jossa bileet jatkui aamuun asti. Ja taisi ne jatkua vielä hytissäkin. Oh-hups. Mut hauskaa oli - ja väsytti niin perkeleesti.

Lapset viihtyi pallomeressä <3

Mutta voin kertoo, että kun tekee 23h risteilyn lasten kanssa niin väsyttää saatanasti vielä enemmän kuin ryyppyreissu =D =D en tiedä, miten se on mahdollista mutta jestas, että oli rankkaa. Ja hauskaa toki <3

Hypättiin Tampereelta junaan ja matkattiin Turun Satamaan. Meidän "hieman" kohno nuorimmainen otti ekat kolhut jo junassa - onneks oon tottunu ku tuntuu, et päivittäin kolisee. Ellukin totesi, et "mä luulin, et Juuse on tapaturma-altis mut eihän se mitään Eminaan verrattuna." Jepjep. 

Kumma, että kolisee. Paluumatkalla junassa jo "pikkuisen"
väsytti - piti alkaa jumpata vielä puoli kymmeneltä =D 

Oltiin satamassa hyvissä ajoin, pari tuntia ennen laivan lähtöä. Onneksi niin, koska oli tosi YLLÄTYS kun meidän varauksessa oli hieman probleemaa. Näin ei siis koskaan aiemmin käyny *haha* Varausnumerolla löytyi matka kyllä, mutta se oli peruuntunut, koska ei oltu maksettu matkaa.. Että mitenkä? Ketään en sormella osoita, mutta kyllä Ellu sanoi maksaneensa =D Onneksi hytit järjestyi ja saatiin maksettua matka siinä terminaalissa. 

Baltic Princessille kun päästiin, niin vietiin kamat hyttiin (eli "häkkiin" kuten Venja koko reissun hyttiä kutsui) ja sitten iltapalalle. Oli tosi mukava paikka se Fast Lane, sieltä sai koko sakille sopivan iltapalan kohtuuhintaan :) 

Lapset nukkumaan - ja omiin sänkyihin. Oi ihanaa <3 Kun lapset oli pienempiä, vedetiin sängyistä patjat lattialle ja siinä sitten neidit nukkui kainalossa lattialla. Voin kertoo, ettei ollut oma suosikkini laivan lattialla nukuttu yö (- selvinpäin, varmaan nuorempana on tehty sitäkin). Mut oli mahtavaa, kun 4-veen uskalsi laittaa jo yläpetiin lisälaitojen kans ja kaikki sai tarpeeksi tilaa. 

Tunnin verran kun siinä rauhoitteli ja nukutti hieman innoissaan olevia ja yliväsyneitä lapsia niin alkoi se "oma aika". Ja mitä tekee yrittäjä-äidit? Pistää tietysti hytin ovet auki, ottaa asemapaikan hyttikäytävältä, kaivaa muistiinpanovälineet ja alkaa suunnitella ja visioida vuoden 2019 juonia. Tavoitteita, lukuja, vuosikalenteria. Upeeta <3 Puoleen yöhön me jaksettiin ja sit painuttiin itekin maate.

Seuraava päivä laivalla riittikin sit touhua ja oli ihana katsoa lasten riemua. Saa ihanasti viettää aikaa lasten kans ja pystyy samalla kehittää yritystä kun lapset painaa Silja Landissa =D Harri-Hylje, Joulupukki, pallomeri ja uintireissu oli ihan parhautta. Voitettiin suklaarasia tietovisasta ja kaikki sai upeet ledi-valot bingosta. 

Aamupala buffetissa (aikuinen 11,50€ ja alle 6-veet ilmaseks eli kaikki mukana olevat mukulat), niin kyl siinä ihan mielellään käy vatsansa täyttämässä :) Upea reissu oli kyllä kokonaisuudessaan, koska suurimmat sydämentykytyksen aiheutti Tavola-ravintolan 7€ vesipullo WTF. Niitä tuotiin vielä pöytään kysymättä kaksi, joten vaikkei tuo 14€ nyt meidän budjettia kaatanut niin kyllä se hieman sieppas. Varsinkin, kun se esitetään laskussa erikseen "vesipullo 6,90€" - tässä kehityksen paikka laittaa esim. ruokiin 1-2€ lisää  ja tarjota se vesi ilmaseks (kiitos ystävälleni ajatuksesta). Ei kukaan siitä välitä, että maksaako pitsa 17€ vai 19€ mutta sillä on merkitystä onko vesi laskussa 6,90€ vai tarjotaanko se. 





Tähän loppuun kuvat reissun jälkeisestä väsymyksestä =D Oli kyl mainio reissu, suositellaan muillekin - risteilemään vaan, lapset viihtyy ja jää aikaa myös yrityksen kehittämiseen! 

Koska yrittäjän vapaus - ensi kerralla
otamme risteilyn jälkeisen päivän VAPAAKSI
lepoa varten =D

Koska esim. suolan laittaminen ruokaan oli liian haastava tehtävä =D

Nuoruuden valinnat

Kävin eilen iltakävelyllä. Pukiessani päälleni mustia (täysin tyylittömiä) kevyttoppahousuja muistin, kuinka joskus katsoin omaa äitiäni ja ajattelin silloin, etten IKINÄ laita tuollaisia housuja jalkaan. Vaan kuinkas kävikään.

Näin kun on päässyt kolmenkympin paremmalle puolelle, huomaan miten mukavuus ja käytännöllisyys alkaa voittamaan monessa muussakin asiassa. Ja miten eri tavalla sitä asioista ajattelee, kuin nuorempana. Miksi kuitenkin osasta nuoruuden valinnoista on niin vaikea päästää irti, vaikka omat ajatukset ovat muuttuneet miljoonan kertaan? 

Tässä ne älyttömän tyylikkäät kevyttoppahousut ;) 

Nuorena tehdään esimerkiksi valinta opintojen suhteen. Mikä minä haluan olla isona? Koita siinä sitten pohtia tätä vielä kypsymättömillä aivoilla ja löytää ne omat intohimot, kun päässä pyörii enimmäkseen seuraavat bileet ja joku vastakkaisen sukupuolen kolli. Sitten kuitenkin suorittaa opinnot loppuun, hakee töitä ja siinä sitä sitten ollaan. Puurretaan ja suoritetaan, koska joskus nuorena ajatus työpaikasta tietyllä alalla tuntui kutkuttavalta vaikka todellisuudessa jokainen päivä vittuttaisi avata työpaikan ovi. 

Omana päähänpinttymänä on myös olla saman painoinen kun nuorena. Miksi pitäisi painaa aikuisena, kahden lapsen jälkeen saman verran kun nuorena? Kun oli aikaa reenata 6 kertaa viikossa ja pelit siihen päälle. Silti. 

Entäs sitten ne ihmissuhteet? Moni löytää myös kumppaninsa hyvinkin nuorella iällä. Ajatukset saattavat natsata ja viihdytään yhdessä. Edetään kuten kuvioon kuuluu - naimisiin, asuntolaina, lapset. Jos nuorena tehty valinta parisuhteesta osoittautuu huonoksi ei siitä irtautuminen ole helppoa. Moni tuntuu pysyttelevän yhdessä vain, koska silloin nuorena ajatukset osui niin hyvin yhteen. Erilleen kasvamisen tunnustaminen on vaikeaa ja kliseistä, mutta usein niin totta. Ystäväpiirissä on lähiaikoina ollut paljon eroja ja vaikka sitä ei kenellekään toivo, arvostan rohkeutta kuunnella sydämen ääntä - vaikka se kuljettaisi puolison kanssa eri suuntaan.

Onneksi mulla on rinnalla (aviomiehen lisäksi ;)) ihana Ellu-murmeli, jonka kanssa nauretaan ja pohditaan näitä nuoruuden valintoja ja toppahousuja. Minäkin halusin nuorena liikunnan opettajaksi, mutta thänk good arvosanat ei riittäny lukion jälkeen tätä opiskelemaan. Onneksi löysin juontamisen ja opettajan haaveetkin saa hyvin tyydytystä, kun pääsee aika ajoin kouluttamaan esiintymistä :) 

Sitä tässä kuitenkin vain ihmettelen, että miksi ne nuorena tehdyt valinnat ohjaavat meitä yhä niin voimakkaasti myös aikuisena? Mikä meitä estää päästämästä irti - tarkoittipa se työpaikan vaihtamista tai farkkujen korvaamista toppahousuilla.. Miksi tehdä asioita, jotka eivät tunnu hyvältä vain siksi, että kerran satuit vuosia sitten niin päättämään?

Juontaminen ei ollut nuoruuden haave - vaan
onneksi sille tielle päädyin ;) 

-Kati