Salakavala mummoutuminen

Tiedättekö sen osion vaatekaapista, jossa roikkuu epämääräisiä vaatteita ajalta ennen lapsia? No mä jouduin sukeltaa tuohon arkistoon, kun sain inspiraation pukea pikkumustan pikkujouluja varten. 

Ai jeskamendeera mikä shokki, kun puin päälle mun suosikkimekon vanhoilta ajoilta. Sen lisäksi, että hengittäminen sai saumat soimaan, myös helma oli JÄRKYTTÄVÄN lyhyt. Ja sama juttu mun muiden pikkumustien kohdalla. Jos perskannikat ei näkyny heti kättelyssä, niin viimeistään muutaman askeleen jälkeen mekot oli rullautuneet ahterin päälle. Mietin et kuka helvetti oikeesti käyttää tällaisia mekkoja!!!??? ...kunnes muistin, että AINIIN näähän on mun omasta vaatekaapista...

Mekkojen joukosta löyty onneksi yksi "vähän pidempi" mekko, joka ei kiristelly eikä rullautunut ylös, mutta lyhyt se oli ja lisäksi yksiolkaiminen. Tuijottelin itseäni peilistä ja mietin, että jotenkin tuntuu alastomalta ilman hihoja tai pitkää iltapukua. Mietin, että missä hiton välissä musta oli tullu tällainen mummopukeutuja, jota hirvittää laittaa pikkumusta päälle? 

Lähivuosina ulkona "tuulettuminen" on tarkoittanut lähinnä pukeutumista Goretexiin ja lämpökalsareihin niin ehkä se on salakavalasti muokannut omaa käsitystä siitä mikä on sopivaa määrä kangasta ihon ympärillä. Tai ehkä epävarmuus kumpusi ajatuksesta voinko ÄITI- ihmisenä näyttää julkisesti jopa vähän seksikkäältä? Tai mitäs jos joku tulkitsee lyhyen mekon iskuyrityksenä tai tekee virhetulkinnan että olen "sinkkumarkkinoilla"?  

Sit jotenkin suutuin itselleni, että miksi antaisin toisten ihmisten mielipiteiden vaikuttaa omaan pukeutumiseeni. Jos omasta mielestäni näytän hyvältä ja ennen kaikkea, jos musta tuntuu upeelta niin vittuakos sitten muiden mielipiteistä :D 10 minuutin mekkoon totuttelun jälkeen tuli jotenkin voimakas ja samalla vähän nostalginen olo! Sellanen, et hitto tässä mä oon!! 6 vuotta vanhempana, kun edellisen kerran pikkumustassa, mutta edelleen tässä ja edelleen minä! 

Hieman darraisin terveisin ja muitakin lyhyen mekon voimaannuttavaan kokemukseen kannustaen,

Tuuli-Elina

Yrittäjän märkäuni: 12 000 potentiaalista asiakasta päivittäin etuovella

Olin juontamassa viime viikolla Uusyrityskeskus Ensimetrin 25-vuotisjuhlia ja kekkereissä oli puhumassa VTT Timo Aro. Timo puhui Uusyrityskeskuksen tuloksista ja vaikuttavuudesta Pirkanmaan alueen kunnissa. Esitys sisälsi myös lukuisia listauksia Pirkanmaan alueen kunnista milloin milläkkin mittareilla. Yritysten syntyvyys, vaihtuvuus, yrittäjyyshalukkuus, ... - ja ylipäätään listattiin vetovoimaisia kuntia. Arvakkaa monennellako sijalla Toijala (tarkoitan Akaa) oli? ...väärin. Ei ollu häntäpäässä vaan itseasiassa Akaa ei ollu mukana koko listassa! :D

Tää kuva ei liity yhtään mitenkään juttuun!

Siis mä jouduin oikein kesken esityksen Googlesta varmistamaan, että ollaanhan me edelleen osa Pirkanmaata? Vielä juhlan jälkeen kävin Timon jutulla ja mainitsin, että olen Toijalasta ja ihmettelin kun ei näkynyt listauksista. Vastaus oli, että "Joo, Akaa on jääny vähän laahaamaan...." Nauroin koko matkan kotiin ajaessani ja pohdin, että miten hitossa tää on mahdollista. Mehän ollaan sijainniltaan kuin Stockan vieressä Hämeenkadulla paitsi, että meille pääsee autolla ja junalla suoraan sisäänkäynnille.

Mutta miltäs se sisäänkäynti itseasiassa näyttää? Oon sahannut junalla Hämeenlinna - Tampere väliä noin 20 vuotta ja imenyt itseeni tänä aikana mielikuvan Toijalasta; ankea betonikerrostalohelvetti (*tähän voi kuvitella vielä tihkusateen) jossa ei tapahdu mitään. Tämähän ei siis pidä ollenkaan paikkaansa, mutta minkäs sitä mielikuvalleen mahtaa kun siltä se tosiaan näyttää junan ikkunasta katsottuna. En yhtään ihmettele, jos jengi ei halua tulla tutustumaan tarkemmin. En minäkään menisi ruokaostoksille kauppaan, jonka näyteikkuna on pimeä.

No onhan siellä muutama valo ;D 

En todellakaan väitä olevani kuntamarkkinoinnin asiantuntija, enkä kyllä minkään muunkaan markkinoinnin, mutta rupesin miettii, että joka arkipäivä Toijalassa pysähtyy yli 60 junaa (matkalla Turkuun, Tampereelle tai Helsinkiin) ja se tarkoittaa, että VR pysäyttää "meidän" etuovelle 12 000 ihmistä joka päivä. Viikon aikana etuovella pysähtyviä on tällä matikalla yli 70 000!!!!!!! Mä ainakin pissaisin housuun ilosta (pissailen välillä muutenkin, lapset u know), jos joku kärräis tollasen määrän potentiaalisia asiakkaita päivittäin mun eteen!!!

Ei saa osoitella virheitä jos ei tarjoa ratkaisuja! Näin sanoo aina mun ihana yrittäjäaktiivi ystäväni Petra ja Petra on kyllä oikeassa. Valmista ideaa ei kyllä ole tarjota VIELÄ, mutta jotenkin innostuin pohtimaan mitä tolle asemalle pitäis tehdä ja miten itse tavallisena asukkaana voisin vaikuttaa mielikuvaan Akaasta.


Terkuin,

Tuuli-Elina eli tulina, tulkku tai tulna

PS. Toijalassa ohi ajavien matkustajien määrä vuositasolla 4,5 miljoonaa (tämä selvitetty VR:n tilastoista).