Eriterikasta yrittämistä (Vieraan kynästä, vol. 2)

Anoppi muistaa aina sanoa, että kun lapset sairastavat, nauti!

Nykyään ymmärrän hyödyntää tämän viisauden erästä tautiesiintymää lukuunottamatta.

Viime torstai oli erityisen hyvä päivä. Sain useita hyviä puheluja ja sähköposteja. Oli hyvä draivi ja aluehallintovirastonkin henkilö vastasi aamuiseen soittopyyntöön - edistyksellistä!

Lähes leijuen hain muksut päiväkodista, iloelo jatkui iltapalaan saakka, kaikki olivat hyvällä tuulella. Kunnes kuului "mehumukin kaatumisääni", riensin paikalle toteamaan, että kyse ei ollutkaan mehulasista, vaan pöydässä odotti komea keko kaalikeittoa mahahapoilla höystettynä.

Rivityöntekijä pohtisi hetken tilannetta, miettisi kumman vanhemman olisi edukkaampaa jäädä kotiin, ja alkaisi hoitamaan sairasta lasta. Palkan määrä on vakio.

Yrittäjävanhempi alkaa hoitamaan sairasta lasta, samalla kun ynnäilee päässään tulevia asiakaskeikkoja, kuka hoitaa minkäkin keikan ja paljonko tämä tauti tulee tällä kertaa maksamaan?

Palkan määrä ei ole vakio. Miinukselle mennään.

Joka kerta tässä tilanteessa mietin suomalaista tasa-arvoa. Miksi meidän perhe ei saa mistään korvausta, kun lapset sairastavat? Miksi perheyritysperheeni joutuu maksamaan siitä, kun omat lapset sairastavat? Systeemi on mahataudissa! Ja vuotoa on kummassakin päässä.

En voisi olla yrittäjä, jos en osaisi nähdä asiassa valoisia puolia. Kun siivosin aamuyön tunneilla kuopukseni sänkyä, näin upean auringonnousun. Erityisen ylpeä olin esikoisesta, joka on oppinut osumaan ämpäriin. Ja keskimmäisestä, jonka osumatarkkuus on jo 50 %. Ja kun tila-automme jokainen penkki oli saanut kuorrutuksen turvaistuinten lisäksi, totesin helpottuneena, että vihdoinkin automme saa ansaitun sisäpesun.

Kun tänä aamuna heräsin siihen, että keskimmäinen makaa oksennuslammikossa ja kuopus on käynyt kakalla sängyssämme, koin onnea toimivasta pesukoneesta ja hyvistä väleistä paikallisen pesulan kanssa. Oloani helpotti myös se, että yltä päältä oksennuksessa oleva kolmevuotias nousi ylös ja sanoi tervehdyttävästi: "Äiti, haluan Lumikkimekon, olen prinsessa".

Kirjoittaja Paula Kerola on perheyritys Matrocks Oy:n omistaja, jonka perheeseen kuuluu mies Akseli, lapset 1, 3 ja 4, sekä perheessä sata päivää vuodessa viettävä tukilapsi.

Kirjoittaja on onnellinen siitä etteivät nämä taudit tartu kissaan.

Kun yrittäjät eivät tue tosiaan..

miksi muidenkaan pitäisi? 

Hanna Puro, Zento toimi SOME-kou-
luttajana. Paikalla oli suuri
joukko yrittäjänaisia-

Olin taannoin verkostoitumassa ja osallistuin Tampereen Seudun Yrittäjänaisten järjestämään SOME-koulutukseen. Koulutus oli todella onnistunut ja sain aimoannoksen uusia vinkkejä yrityksen markkinoimiseen somessa. Koulutus oli vieläpä jäsenille ilmainen, joten paikalla oli meitä yrittäjänaisia lähemmäs kolmisenkymmentä. Alkuun pidettiin esittätymiskierros ja käyntikortit lähtivät jakoon. 

Minusta on aina hienoa kuulla, minkälaisia yrittäjiä on paikalla. Koskaan ei tiedä, minkälaista yhteistyötä voisi tehdä, onko jollain yritys, joka vastaa juuri johonkin minun tämän hetken tarpeeseen tai olisiko paikalla mahdollisesti minulle uusia asiakkaita.

Kun käyntikortit lähtivät jakoon, jälleen kerran sai surukseni todeta sen karun faktan, että aina ei yrittäjä tue toista yrittäjää. Kun käyntikortin toisella on mainos: "tilaa ilmaiset käyntikortit osoitteesta xxx.xxx" niin se aina hieman kirpaisee. Miksi minä tilaisin tältä palveluntarjoajalta, yrittäjältä itsekin, mitään, jos hän ei ole valmis tukemaan omasta puolesta muita yrittäjiä? Nämä on pieniä asioita, mutta niillä on iso vaikutus yrityksen imagon ja kokonaiskuvan rakentamisessa.

SOME-koulutuksessa pitää somettaa.
Emina nukkui sylissä <3

Ehdin siinä vaihtaa sanasen erään ennalta tutun yrittäjäystäväni kanssa ja päivittelimme sitä, kuinka vähän yrittäjät oikeasti tukevat toinen toistaan. Esimerkiksi meidän Yrittäjänaisten verkostossa on vaikka kuinka paljon taitavia yrittäjiä alalta jos toiselta, mutta silti aivan liian vähän käytämme toistemme palveluita. Jos näin olisi, jokainen meistä varmasti menestyisi pikkuisen paremmin.

Ja kaikista pahin on se, kun yrittäjä pyytää alennusta toiselta yrittäjältä. Yrittäjä tietää, että alennettu hinta on katteeton hinta. Tähän olen itsekin aiemmin sortunut, mutta tajunnut sitten asian, että jos toinen yrittäjä ei ole valmis maksamaan palvelustani oikeata hintaa, miksi kukaan muukaan olisi? Yrittäjä sentään ymmärtää, mistä hinnoittelu koostuu. 

Tästä pientä ajattelun aihetta seuraavaan kertaan, kun teet ostoksia tai päätät palvelun tarjoajasta. Etsi se läheltä ja maksa muutama euro enemmän. Äläkä kerjää alennusta; miksi sitä pitäisi antaa?

Perheonnea

Oltiin eilen ystäväperheen luona kyläilemässä <3 Kun perhe on molemmilla kasvanut, on yhteydenpito entisen opiskelukaverin kanssa vähentynyt -mutta aina kun nähdään, on tapaamiset yhtä mukavia. Kaikki jatkuu entiseen tapaan. 

Miehet ja lapset (3/4) laiturilla.

Eilen tuli puheeksi, kuinka on onni vain viettää aikaa perheen kanssa. Ei siihen samaan tapaan kaipaa kaikkea ohjelmaa ja kavereita täyttämään jokaista vapaahetkeä, kuin ennen lapsia. On oikeasti ihanaa vain olla oman perheen kanssa, ulkoilla ja katsella lasten riemua. Siksi esimerkiksi tämä ystäväni perhe on satsannut "luksuksiin" kotona, koska siellä aikaa vietetään paljon. Pääsimme eilen mm. nauttimaan saunan yhteydessä ulkona olevasta paljusta. 

Tämä ystäväni ajatus sai minut hieman paremmalle mielelle, koska itse olen potenut huonoa omaa tuntoa siitä, että yhteydenpito monen kaverin kanssa on jäänyt vähemmälle ja oikeasti monikaan huvitus ei tunnu enää niin tärkeältä kuin olla perheen kanssa kotona.

"Lähdetkö shoppailemaan?" No tuota, ajatuksena vallan mainio ja shoppailuhan oli ennen lapsia mun ykkössuosikki. Nyt jos mietin tuota shoppailua, niin se etenee jotenkin näin: 
- Hmm.. kuka ottaisi lapset hoitoon (tai ainakin 1v 8kk, ihan turha kuvitella että jaksaisi kaupoissa pyöriä.. 2kk vielä nyt nukkuu onneksi vaunuissa suurimman osan).  
- Itselle ei kannata mitään ostaa, kun vielä kropassa raskauskiloja niin ei viitsi nyt hetkeksi isoja kokoja ostaa ja sitten kun vihdoin palautuu niin eihän sitä sitten uusia raaski ostaa, kun sitten ne hetken käyttämättä olleet omat vanhat vaatteet mahtuu taas päälle --> voin siis tulla katselemaan, kun teet löytöjä =D
- Lapsille jotain? No sehän on aina ihanaa, lasten vaatteet on niin kivoja ja söpöjä, mutta yllättävän kalliita. Eikä lapsiltakaan juuri puutu mitään. Kirppareilta löytyy kivoja juttuja ja sitten tarpeeseen haetaan kurahousuja ja toppahaalareita, eikä shoppailun tarkoitus nyt varmaan ollut lähteä Reiman outlettiin =D =D =D

Pienempi on vielä ihan OK shoppailukaveri.

"Mentäiskö viihteelle?" Joo, mennään.. Paitsi että. 
- Jos isällä on mahdollista jäädä lasten kanssa kotiin, niin ihan ok.. muuten pitäisi taas miettiä, kuka hoitaa lapsia. 
- Pari-kolme tuntia menisi varmasti ihan mukavasti, sen jälkeen alkaa kivasti tuntumaan painetta tisseissä. Juu, tässä nyt menee pieni tovi kun käväsen vessassa tyhjentämässä tissit. Ja sitten ei tunnu hyvältä, kun vauvan ruokaa menee ihan hukkaan. Viinillä maustettua maitoa ei kuitenkaan viitsi ottaa talteen. 
- Ja sitten se väsymys. Kun olet jatkuvasti joka tapauksessa väsynyt ja nukut pätkissä, unen määrää ei omaehtoisesti halua yhtään vähentää.
Sitten kun imetys loppuu ja lapset ovat hieman vanhempia, oli ystäväni ajatus eilen aivan mahtava. Ainoa oikea tapa käydä viihteellä on, että on itse yön poissa. Sitten voi tulla fressinä ja jaksavana taas kotiin, kun on saanut nauttia ystävien seurasta ja aamulla rauhassa nukkua, eikä kukaan vaadi mitään heti aamusta eikä lapset näe krapulaasi. Iso peukku.

Puhumattakaan reenaamisesta tai kyläilystä, leffasta ym. arki-iltana. Kun lapset menee nukkumaan noin 19.30, niin siinä ei illalle juuri jää aikaa. Työssäkäyvät ovat kotona 17 maissa, niin ehtiihän siinä parin tunnin visiitin matkoineen tehdä.. 

Nämä on vissiin nyt niitä paljon puhuttuja ruuhkavuosia. Vaikka tällä hetkellä meillä eletään vielä vauva-arkea, ei se oma aika tästä kuulemma ainakaan kasva. Kun lapset kasvaa, myös menot ja tahti kovenee. Ja kaiken lisäksi on vielä eläimistä huolehtimista, siivousta ja ruuanlaittoa ja pyykkejä.. Ne ihan normaalit päivittäiset arkiasiat, että hommat rullaa. Ai niin, ja oliko vielä joku yritys pyöritettävänä tässä?  

Mun rakkaat <3 

Niin kyllä nyt lakkaan potemasta sitä huonoa omaa tuntoa ja nautin ajasta perheen parissa. Ihan kaikesta, mikä siihen kuuluu. Ja sitten kun näen ystäviä, niin niille on olemassa se hetki, oikea hetki, jolloin on ikävä juuri sitä ystävää.

Ihanan aurinkoista sunnuntaita ja olkaa siellä missä teidän sydän on. Missä te nautitte olostanne, ei siellä missä teidän haluttaisiin olevan.

Perheonnesta nauttien
Kati

Kiertokirjeet, inhokki numero 1

En tiedä itsekkään oikein miksi, mutta yksi asia mun ultimate inhokkilistalla on kiertokirjeet. Tuli ne sitten facebookissa, sähköpostissa, tekstiviestinä tai postitse ignooraan ne suoralta kädeltä. Tänään meinasin saada allergianäppylöitä sormiin, kun Tuukalle osoitetussa kirjekuoressa oli "kutsu" tarrakerhoon tarra-arkin kera ja saatekirjeessä kerrottiin ohjeet, missä tarroja pitää lähettää 6 eri lapselle ja kun osallistut niin sitten saat itse tsiljoona tarrraa…. Eiiiiiiiiiihhh.. en kestä!!!

A. Meillä ei ole kotona tarra-arkkeja lähetettäväksi.
B. Meillä ei ole myöskään kirjekuoria eikä postimerkkejä.
C. Ja sit se tärkein: Tuukka ei tosiaan tajua vielä tarroista YHTÄÄN MITÄÄN (tarroja on kyllä tarjottu hammaslääkärissä ja neuvolassa, mutta ei oo saavuttanut suosiota ) ja ITSELLÄNI ei todellakaan ole kiinnostusta alkaa keräämään tarroja!

….ehkä, siis ehkä, kun Tuukka ja Juuse on isompia niin voidaan yhdessä osallistua johonkin vastaavaan juttuun, mutta toistaiseksi NO THANKS.

PS. Ai kuka sen lähetti??? No hemmetti Kati :D :D :D ….aloin välittömästi miettimään sopivaa kostoa ;)