Onko Suomi lapsiystävällinen maa?

Nyt, kun vauva vielä käyttää pääasiallisena ravintonaan minua, olen ollut pakotettu ottamaan hänet mukaan kaikkialle minne tieni vie. Tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että vauva on kulkenut matkassa myös työ- ja koulutustilaisuuksissa. Juuse 2,5kk on käynyt tähän astisen elämänsä aikana verkostoitumassa, kouluttautumassa ja osallistunut projektipalavereihin. Juonto ja puhekeikallekin Juuse on kerennyt; joskin itse lava-ajan hän vietti hoitajan kanssa. Näin ajattelin jatkaa, kunnes Juuse ei enää viihdy mukana ja vaatii äänekkäästi äidin huomion kokonaan.

Juuse, lähdössä palaveriin. Ikää 2viikkoa

Uskon omaavani hyvän pelisilmän siinä, mihin vauvan voi viedä tai koska ääntely on niin äänekästä, että on syytä poistua takavasemmalle. Saapuessani tapahtumaan kohtaan hämmästyneitä katseita, kun saavun paikalle kaukalon kera. Tai joku saattaa tokaista, että "ai, sulla on vauva mukana?" Tai sanoa tilaisuuden jälkeen, että "sehän menikin oikein hienosti". Nämä paljastavat, että ennakkoluuloja on, mutta tästä huolimatta en koskaan ole kokenut etten olisi tervetullut vauvoineni. Kuulen myös paljon positiivista palautetta siitä, että olen rohkeasti ottanut vauvan mukaan. Tästä johtuen intouduinkin pohtimaan, että onko suomi enää niin "lapsivihaajamaa" kuin yleensä kuulee sanottavan vai onko minulla käynyt vain hyvä tuuri?

Joulupuu kerääjät työssään =)

Yleensä olen tilaisuuksissa ainut kenellä on vauva mukana ja mietinkin tässä missä muut äidit ovat? Ymmärrän paremmin kuin hyvin, että suuritarpeisten vauvojen mukaan ottaminen ei ole mahdollista vaikka äiti itse kuinka haluaisi osallistua, mutta jättääkö muut osallistumatta, koska kokevat etteivät olisi tervetulleita tilaisuuksiin? Kaikkia ei toki kiinnosta, mutta ilmeisesti meitäkin ketä kiinnostaa, on aika paljon. Ainakin, jos katsoo Mothers in Business nopeasti kasvavaa verkostoa. (JCI:n Hallitusakatemiassa Kouvolassa koin iloisen yllätyksen, kun kouluttajalla oli mukanaan 6 viikon ikäinen nyytti.)

Jos Suomi ei vielä täysin ole vauvaystävällinen maa, niin voisiko siitä tulla sellainen? Olisi hienoa asua edelläkävijä maassa, jossa työkulttuuri hyväksyisi lasten läsnäolon? Uskon itse, että työn ja perheen yhdistäminen on mahdollista ja tiedän myös, että en ole ainoa kuka näin uskoo. Kuka nostaa käden ja lähtee meidän kanssa tekemään perhekeskeistä työkulttuuria?

Joulu on ovella :)

Se olisi joulu taas ovella.. Kotiin on laitettu joulukoristeet, kynttilät palaa harva se ilta ja joulufiiliksen saa parhaiten kuuntelemalla autossa jouluradiota :) Pohdinnassa on vielä joulukuusen hankkiminen.. Montakohan kertaa tuo 1v 4kk kaataa kuusen, en usko, että "ei" -sana toimii tämän(kään) kohdalla =D =D Mutta aito sen kuusen olla pitää, jouluinen ja tuoksuva. Tiuhat oksat ja kaunis vihreys, ei mikään muovikuusi pysty luomaan samaa tunnelmaa. Ehkä se aito kuusi on muutenkin parempi, pistelee ainakin kun lapsi menee ilman lupaa oksiin ja koristeisiin koskemaan.

Joulunvietto ja -laittaminen on muutenkin tänä vuonna tuntunut erilaiselta. Viime vuonna Venja oli vasta reilun 4kk, mutta nyt kun ikää on vuosi enemmän niin haluan heti opettaa meidän perheen jouluperinteet ja siirtää Venjalle itselle tärkeät asiat <3

Joulukorttikuvaus Studio Torkkeli (koevedoksia)

Joulukalenterin luukku avataan heti aamupisujen ja -pesujen jälkeen. Kurkataan Venjan omaan muumilelukalenteriin ja sitten avataan äidin kuvakalenterista luukku ja katsotaan tuliko pupu, nalle vai kynttilä :) Ihana neiti. Joulupukki ja poro on jo uusia, kivoja tuttavuuksia ja ostamani kaksi jouluaiheista kirjaa on ollut kovasti selailussa.

Marraskuussa käytiin ajoissa joulukorttikuvauksessa. Neidin ihana virne on nyt ikuistettu joulukortin muotoon ja kortit laitettu eilen postiin. Tästä olen jopa itse hieman ristiriitaisissa tunnelmissa.. Ennen Venjaa kirosin nuo tuttavien "meidän-oma-lapsi-on-maailman-sulosin-tonttu"-kortit ja nyt teen itse samaa =D ja toista vuotta peräkkäin *hups*. Kyllähän jokaisen äidin mielestä oma lapsi on ihanin ja suloisin ja uskon, että myös isovanhemmat ym. tärkeät läheiset ovat samaa mieltä, mutta laitetaanko kavereille myös lapsijoulukortti? Njäh. Noh, nyt on laitettu, joten anteeksi jo etukäteen kaikilta ystäviltä, tänä jouluna(kin) meidän kortissa virnistää maailman ihanin ja suloisin Venja-tonttu. Ensi jouluna kortissa onkin sitten yhden sijaan kaksi lasta, jepjep. Jopa lemmikit on neutraalimpi aihe, osa ystävistäni on lähettänyt kortteja, missä koreilee kissa, pupu tai koira joulukoristeineen ja ne on ollut mielestäni suloisia ja ihania.. Ehkä kun lapset kasvaa, niin siirryn takaisin askartelemaan kortteja tai kuvaan lasten sijaan meidän puput ja marsut kortteihin.

Joulukorttimallia vuonna 2014.

Myös joulupäivien viettäminen on aiempaa rauhallista. Meillä on mieheni kanssa molemmilla eronneet vanhemmat (laske 4 jouluviettopaikkaa) sekä toiset isovanhemmat (+ 2 paikkaa), jotka kaikki mielihyvin ottaisivat perheemme jouluna luokseen. Ennen lasta me monesti 3 päivässä kiersimme nämä 6 paikkaa (onneksi kaikki sijaitsevat Tampereella)ja söimme itsemme ähkyyn, mutta Venjan tulon jälkeen haluaa mieluummi rauhoittua yhteen paikkaan ja nauttia siellä rauhassa ruuasta, saunasta ja seurasta ilman kuumottavaa kiirettä jo siirtyä seuraavaan. Nyt on sovittu, että aatto vietetään vuorovuosin toisen äidin luona, joulupäivän sitten toisen ja tapaninpäivästä ei oteta stressiä -katsotaan jaksamisen mukaan. Ja isovanhemmat ja siskot perheineen onneksi tapaa sitten kuitenkin äitien luona yhteisessä joulupöydässä <3

Uutena asiana huomasin myös joululaulujen lisäämisen nukutuslaulujen repertuaariin =D

Kyllä ne lumilyhdyt, lumienkelit ja saunasta lumeen heittäytyminen myöskin jouluperinteisiin kuuluisi, joten valkoista joulua odotellen:

- Kati

Muuttaako toinen lapsi taas kaiken?

Kati pohdiskeli pari viikkoa sitten kirjoituksessaan, mitä muutoksia lapsi tuo tullessaan vanhempien elämään. Tämä kirjoitus toimii siihen vähän niin kuin luonnollisena jatkumona.

Tässä havaintoni kuluneelta reilulta parilta kuukaudelta.

• Hiljaiset hetket ovat kadonneet lähes kokonaan. Silloin, kun lapset nukkuvat päiväunet yhtäaikaa (todennäköisyys noin 50%) voin lepuuttaa korviani hiljaisuudessa.
• Itkun määrä on tuplaantunut. Useimmiten lapset itkevät vuorotellen, joka on lohduttamisen kannalta hyvä juttu, mutta korvien melusaasteen kannalta huono.
• Oma-aika tarkoittaa sitä, kun olet vain toisen lapsen kanssa.
• Sitten kun olet vain toisen lapsen kanssa, niin podet huonoa omaatuntoa siitä, että et ole sen toisen lapsen kanssa.
• Noin joka kolmas ruoka on cocktailyyppinen eli syödään seisten, koska vauva haluaa olla liikkuvan Manducan kyydissä. Muut ruuat ovat intervallityylisiä eli nousen ruokailua kohden keskimäärin 4 kertaa (aiemmin riitti noin 1-2 nousua) palvellakseni jompaa kumpaa vaippaikäistä. 
• Nukkumaan mennään aikaisempaa myöhemmin, koska vauva on iltavirkku. Herätysaika on kuitenkin pysynyt aamuvirkun Tuukan ansiosta samana…
• Makuuhuoneesta on tullut yöpäivystyshuone, jonka ainoa hoitaja olen minä. On ohi tullutta pissaa, oksennusta ja ripulia. Puhumattakaan nälästä. 4 tuntia keskeytymätöntä unta on yhtä todennäköistä, kuin lotto voitto.

Kaikista tärkein havainto on kuitenkin se, että rakkauden määrä on triplaantunut ja silloin kun molemmissa kainaloissa on tuhisevat paketit, olen onnellisempi kuin koskaan ennen. (Tai sit se johtuu univajeesta ja hormooneista, että leijun päivästä toiseen vaaleanpunaisessa kuplassa..) Parhautta päivissä ovat myös vitsit, kuten "ei kahta ilman kolmatta" ja lausahdukset "sitten seuraavan vauvan kanssa.." jostain syystä en ole Antin mielestä yhtään hauska. :D

Rakkaudella,

Elina