Kassakriisi on ainoa kriisi mitä yrityksellä voi olla

Minua pyydettiin puhumaan ensi kuun lopussa TAMK:n työelämäseminaariin yrittäjyydestä ja omasta urastani. Työelämäseminaari on itselleni hyvin tuttu, sillä olin järkkäämässä sitä opiskeluaikanani. Hetken aikaa, kun kaivelin arkistoja, niin löysin oikein mainoksenkin tapahtumasta :D Innostuin muutenkin kaiveleen, joten jutun kuvat (ekaa lukuunottamatta) ei liity mitenkään itse tekstiin...  Voi niitä aikoja!

Vessakoppi-mainos vuodelta 2008

Kun kutsu tuli, mietin ensin laiskana, että en kyllä jaksa vaivautua ajelemaan Tampereelle, koska joutuisin rakentaan uudet materiaalitkin ja mites vauva jne. Sitten kuitenkin muistin, että itse pidin opiskeluaikana alumnien tarinoista, niin eikö nyt olisi oikeus ja kohtuus, että nostaisin vauvan tissiltä kaukaloon ja hurauttaisin Tampesteriin. (Ja pakkohan sellaseen mailiin oli vastata, jossa ihan teititellään…tai sit kyseessä oli massamaili ja teitittely tarkoitti monikkoa :D )

Luin viikonloppuna Yrittäjä-lehdestä jutun Kim Väisäsestä ja jutussa oli hyvin kiteytettynä monta oppia, jotka itsekkin tuli opittua kantapään kautta. Ehdoton suosikkini sieltä oli: "Kassakriisi on ainoa kriisi mitä yrityksellä voi olla". Muistan elävästi sen lämpimän kesäpäivän 2010, kun kylmähiki otsalla katselin yrityksen pankkitilin saldoa ja mietin, että nytkö se loppu tuli ennen kuin on päästy kunnolla alkuun. Opinpahan siitä, että seuraavalla kerralla triplaan rahan määrän, mitä luulen tarvitsevani.

Harjoitusyritysmessut Prahassa 2007

Toinen hyvä koppi jutussa oli, kun Kim kertoi, että häntä ärsyttää yrittäjät, jotka suhtautuvat yritykseen kuin lapseensa. "Lapseen vertaaminen kertoo, että omasta elämästä puuttuu sisältö", so true! Tuli tämäkin läpi käytyä sinä samaisena vuonna, kun luulin yrityksen lopun tulleen. Itku silmässä purin ääneen pelkojani konkurssista yhdessä tapahtumassa ja silloin sain kullan arvoisen ohjeen yrittäjäkolleegaltani: "Elina, sinä et ole sama asia, kuin yrityksesi. Jos yritys kaatuu, niin se ei tarkoita sitä, että sinä kaadut." Se oli jotenkin lohduttava ajatus ja auttoi keksimään muutakin sisältöä elämään. Harmikseni en muista kuka tuon ohjeen antoi…

Nämä kopit ajattelin ainakin tilaisuudessa jakaa, mutta niillä ei kuitenkaan täytetä vielä 30 minuutin puheenvuoroa. Niinpä kysynkin nyt sinulta: Mitä sinä olisit halunnut sanoa 20-vuotiaalle itsellesi ennen kuin lähdit yrittäjäksi? Kaikki vinkit otetaan avosylin vastaan, niin mun ei tarvi täyttää loppu esitystä hyvillä kuvilla ;D

Proakatemian Laivaseminaari 2008, teemana artistit!

Terkuin, Elina