Nyt meni muisti

Tää on jännä aihe, sillä kaikilla on varmasti hetkellisiä kokemuksia muistinmenetyksestä, mutta harva tajuu, että muisti voi kadota vuodenkin ajalta. Vuosia sitten ystäväni kertoi, että ei muista toisen lapsensa ensimmäisestä vuodesta yhtään mitään. Ajattelin tuolloin, että lausahdus oli enemmän kielikuva, kun totuus. Viimeisten vuosien aikana olen kuitenkin kuullut useammankin äidin suusta, että pikkulapsi ajalta puuttuu muistista palanen. Siltikkään en ajatellut että muistinmenetys voisi olla todellinen.

Onneksi Tuukkaakin väsytti välillä :D

Havahduin tähän aiheeseen taas, kun katselin kuvia Tuukan 1-vuotis synttäreiden jälkeen. Kuvat näytti ihan vierailta ja siinä aikana tuumailtuani tajusin että, muistini on hyvin hatara keväältä 2015 ja oikeastaan en muista siitä mitään. Muistan helmikuussa tekemäni raskaustestin, huhtikuun juontokeikan ja sitten muisti palautuu heinäkuusta eteenpäin. Muistan voivotelleeni, että väsyttää niin perkeleesti, mutta en tajunnut, että se väsymys tulisi koituvan muistini kohtaloksi.

Jotenkin ihan uskomatonta, että ihminen voi olla niin väsynyt, että muisti menee ja silti pystyy toimimaan suhteellisen normaalisti. Luulisi, että jos on noin väsynyt niin sitä ei pystyisi toimimaan millään tasolla? Ehkä muistin sotkeentumiseen vaikuttaa myös se, että päivät on mennyt tietyllä rutiinilla ja mitään mullistavaa (ainakaan muistaakseni ;) ) ei ole tapahtunut. Onneksi on tullut otettua kuvia siltä ajalta, niin voi niiden avulla jäljittää mitä tuli touhuttua.

Otin ylös tällä viikolla yksi yö Juusen heräilyt, kun tuntuu että heräiltiin jatkuvasti…enkä ihan väärässä ollut. Toivottavasti saadaan unirytmi korjattua ettei tästäkin tuu muistijäljetön ajanjakso.

Unettomin terkuin,

Elina

Miksi tyttö ei saa olla tyttö ja poika poika?

Mä oon ehkä sitten vanhanaikainen tai muuten vain en ymmärrä tätä nykyajan meuhkaamista sukupuolittomuudesta tai siitä, että ei saa tytötellä tai poikitella -on vain lapsia. Olen lukenut kuukauden sisään useamman blogikirjoituksen, joissa päivitellään sitä, että tytöille myydään kaupoissa pinkkejä vaatteita ja pojille sinistä. Ja voi kauheeta, että kassalla kysytään meneekö lahja tytölle vai pojalle, että osataan valita oikeanlainen lahjapaperi. Ja että tytöille tuodaan lahjaksi nukke ja pojille jalkapallo. MITÄ SITTEN????

Kun neiti puki itse itsensä :)

Eikö ihmisillä ole oikeasti oikeita ongelmia? Tai mitä sillä on väliä, jos kaupassa lahja paketoidaan pinkkiin tai siniseen paperiin? Voi himputin pimpulat vaan. Se on ONGELMA, että jossain kulttuureissa tyttölapsia naitetaan alaikäisenä pois kotoa ja poikalapset laitetaan sotimaan kun ase pysyy kädessä. Se on ongelma, että tyttölapsia silvotaan ja että vain poikalapset pääsee kouluun. 

Ongelma ei ole, että meidän 2-vuotiaalla on tässä kuussa synttärit ja hän todennäköisesti saa lahjaksi mekkoja, jotain pinkkiä, eläinleluja, meikkejä ja muuta tyttömäisen suloista. Jos sitten isompana, kun osaa itse pyytää ja haluaa vaikka laittaa päälleen sinisen paidan ja lähteä pelaamaan jääkiekkoa niin se on aivan yhtä ok. Mutta mä en siis kertakaikkiaan ymmärrä, miksi en saisi kasvattaa tyttölastani kuin tyttöä ja pukea hänet pinkkeihin? 

En käsitä, että mitä pahaa siinä on, että on olemassa niin sanotut tyttöjen ja poikien lelut? Jos joku haluaa vääntää rautalangasta, niin welcome. Kuuntelen kyllä, en tiedä, olenko silti samaa mieltä. Kyllä tyttö voi leikkiä parkkitalolla ja autolla siitäkin huolimatta, että ne mielletään poikien leluiksi. 

Äidin tytöt valmiina juhliin <3

Ymmärrän myös sen, että on lapsia, jotka eivät ole kumpaakaan sukupuolta tai että he myöhemmin kokevat olevansa väärän sukupuolen vankeja. Se on valitettavaa, mutta minusta avoimuus ja kannustus sekä hyväksyminen tässä asiassa on tärkeämpää, kuin meuhkaaminen tyttö- ja poikalasten vaatteiden väreistä. Se, että jokainen meistä saa olla mitä on ja on tyytyväinen itseensä ja saa elää onnellista elämää -sillä on väliä.

Minusta on kertakaikkiaan naurettavaa, että jos olen lasten kanssa leikkipuistossa ja hiekkalaatikolle tulee muita lapsia, etten saisi sanoa, että "älä ota tytön kädestä lapiota." Tai että, "Poika laskee ensin mäen, sitten on sinun vuoro." Miksi pitäisi sanoa vain lapsi? Mikä se pointti tässä kaikessa sukupuolittomuudessa on? Ihminen on aina ihminen ja pääosin mies tai nainen -miksi sitä ei saisi käyttää tai näyttää? 

Terkuin Kati :) minä lähden nyt valmistelemaan 2-vuotisjuhlia pinkein serpentiinein.

3 päivän työviikko

Hiekkalaatikkojen kuumin puheenaihe lähiaikoina on ollut töihin paluu tai palaamattomuus. Tämä lienee joka vuotinen ilmiö, koska seuraavan vuoden tarhapaikoista tulee päätökset näillä main. Aihe on itsellenikin tällä kertaa ajankohtainen, sillä viimeiset äitiyspäivärahat ovat laskeutuneet tilille ja uutta äitiyspäivärahakautta ei oo näkyvissä (ja jos Antilta kysytään niin seuraavaa ei tule IKINÄ, KOSKAAN). Jotenkin paluu 5 päivän työviikkoon ei kuitenkaan ole houkutteleva vaihtoehto.

Pientä päivitystä hiusluukkiin

Muistan, että aloitin puhumaan tosissani "noin 3 päivän työviikosta" vuonna 2013 ja vastaanotto oli aika nihkeää. Tarkoituksenani on siis pitää tulot samalla tasolla, mutta tehdä vain ajallisesti vähemmän töitä. Keskustellessani tästä ihmisien kanssa moni oli sitä mieltä, ettei se ollut mahdollista täällä suomessa ja muutama sitä mieltä, että jos saisin 3 päivällä kasaan 5 päivän tulot, tulisi minun vielä miettiä töitä niille 2 muulle päivällä, että saisinhan sitten paljon enemmän rahaa...

Nyt 3 vuotta myöhemmin yhä useampi (ihan mun oma arvio) on tajunnut että vapaa-ajalle ei voi laittaa hintalappua ja useampi ihminen tosissaan haaveilee samasta. Varsinkin nyt, kun on lapsia, niin 5 päivän työviikko kuulostaa ihan älyttömältä. Missä välissä mä sit kerkeen harrastaa, kehittää itseäni ja ennen kaikkea viettää perheen kesken aikaa?  ...öisinkö?

"Kun tilaisuus tulee siihen pitää uskaltaa tarttua..."
Vai mitä Juuse!!! :D

Olenkin siis taas palannut saman kysymyksen äärellä. Miten järjestää työt niin, että 3 päivällä tehdään 5 päivän tulot. Tämähän on siis ihan tulotavoitteestakin kiinni, mutta tiukka suunnittelu ja taustatyö alkaa tuottaa omalla mittapuullani tulosta. Juontokeikkoja on epätasaisen tasaisesti ja nyt näyttäisi siltä, että kaipailemani tasaisen tulovirran projektikin starttaisi syksylle (eikä mikä tahansa projekti vaan ihan mieletön case josta lisää myöhemmin, kun on nimet paperissa). Näillä palikoilla päästään jo ainakin aika lähelle tulotaso ja työmäärä tavoitettani. Hip hip hurrei! Paperilla kaikki siis hyvin....syksy näyttää mikä käytännön tasolla toteutuu.

Aurinkoisin terkuin,

Elina

Normipäivä

Heräsin aamulla kahdeksalta. Esikoinen availi myös silmiään ja kömpi viereen, vauva hymyili pinnasängystä. Mies oli noussut hetkeä aikaisemmin ja laittoi aamiasta keittiössä. Hän oli hakenut Aamulehden ja joi kahvia kun me muut nousimme makuuhuoneesta.
Annoin vauvalle tissiä ja laitoin taaperolle aamupalan. Hän söi koko lautasellisen puuroa, eikä sitä mennyt lainkaan pitkin pöytiä ja lattioita. Sen jälkeen mies otti lapset leikkeihin ja jäin itse nauttimaan rauhallisesta aamiaisesta. 

My everything <3

Tuntia myöhemmin miehen oli aika lähteä valmentamaan aamupäivän treenejä ja minä lähdin innoissani lasten kanssa leikkipuistoon. Ovella vastaan tuli taloudenhoitaja, joka jäi tekemään meille lounasta. Leikkipuistosta tultuamme söimme maittavaa ruokaa ja sen jälkeen lähdin laittamaan lapsia päiväunille. Kun lapset nukahtivat, taloudenhoitaja jatkoi keittiön siivoamista ja minä sain itsekseni aikaa koneella vastailla sähköposteihin ja selata turhat someuutiset.

Iltapäivällä mieheni palasi kotiin ja lähdimme yhdessä koko perhe hyväntuulisten lasten kanssa päiväretkelle. Taaperokin antoi pukea valitut vaatteet päälle ja istui kiltisti turvaistuimeensa. Menimme tutustumaan paikalliseen kotieläinpuistoon. Eläimet oli suloisia ja aurinko paistoi. Ajoimme kotiin ja mies lähti pitämään illan treenejä.

Kotiin tultuamme pyykit oli ripustettu ja tavarat löytäneet omille paikoilleen. Taloudenhoitajan viesti löytyi pöydältä: "Ihanaa iltaa, nähdään taas ylihuomenna!". 
Tein lapsille ja itselleni iltapalaa. Iltapesut ja - sadut sujui sulassa sovussa ja lapset nukahtivat levollisesti omiin sänkyihinsä kahdeksalta.

Mies tuli puoli yhdeksältä ja otimme lasit viiniä, kävimme saunassa ja uppoiduimme toisiimme. Halimme sohvalla ja sen jälkeen menimme nukkumaan makuuhuoneeseen, missä lapset olivatkin jo sikeässä unessa ja nukkuivat koko yön <3

Hell yeah, never stop dreaming...

Eroahdistus

Eroahditus on ehdottomasti vauvavuoden ärsyttävin ajanjakso ja sitten, kun saat noronkin siihen kylkeen niin AVOT. Eroahdistuksen"oireet" vielä päivällä menettelee, mutta paluu koko aikaiseksi tissitakiaiseksi öisin ahdistaa. Varsinkin, kun itsellä on huono olo ja pohdit kummasta päästä tällä kertaa tulee, niin siihen sitten vielä vauva tissille niin voin kertoa, että oli HELVETTIÄ. Jos joku lukija ei ole imettänyt niin se tuntuu siltä, että 10 kilon hiekkasäkki olisi nännissä imukupilla kiinni…Paitsi, että se säkki välillä potkii ja tykittää sua valmiiksi kovia kokeneeseen mahaan.

Pohdiskelin syitä omaan ärsytykseeni (siis sen lisäksi, että tauti vei multa voimat ja unet) ja tulin tulokseen, että se johtuu siitä, että eka vuosi lähenee loppuaan. Ekat kuukaudet ollaan ihan lähekkäin ja kuukausien kuluessa vauva lähtee kauemmas tutkailemaan maailmaa. Sitä pikkuhiljaa alkaa siis saamaan omaa aikaa ja vapautta. En muista tiedä, mutta minä ainakin aloin jo odottamaan vuoden täyttymistä, jolloin sitä voi sitten olla hyvällä omalla tunnolla vaikka ihan yönkin pois…ja sitten kun se samperin eroahdistus alkaa, niin ihan kuin matto vedettäs jalkojen alka. "Hyvästi vapaus, hyvästi yökyläilyhaaveet, sillä tää vauva ei varmasti päästä musta ikinä irti, EI I K I N Ä, koskaan.."

Kyllä aina lapiollisen hiekkaa voi syödä….

Onneksi aina on valoa tunnelin päässä, kun osaa katsoa oikeasta kulmasta. Tänään Juuse ihan itte konttasi leluhuoneeseen ja runnoi innoissaan lelu-uunia muutaman minuutin, ennen kun alkoi itkemään. Edistystä…ehkä me kohta päästään kun päästäänkin uuteen vaiheeseen ja mä voin taas alkaa haaveilemaan hotelliyöstä ilman lapsia.

Terkuin, Elina

PS. En normaalisti vertaisi imevää lasta hiekkasäkkiin, vaan siinä puhui nyt ehkä enemmän noron aiheuttama ärsytys..

Häissä lasten kanssa

Kesäkuun alussa oli ystäväni häät, joihin olimme kutsuttuja koko perhe. Minä vastasin tietysti innolla, että totta kai -tulossa ollaan! :) Näin positiivisena en tajunnut etukäteen edes miettiä, miksei lasten kanssa voisi häihin lähteä ja mikä siinä nyt olisi muka niin hankalaa.

"Onneksi" siippani hoitaa tämän puolen ;) hänen elämänkatsomuksensa on hieman negatiivisempi (hänen mukaansa realistisempi) ja hän muisti aika ajoin ennen häitä kysellä, että kannattaako sinne nyt edes lähteä ja mites lapset ja kaikki oli niiiiiiin hankalaa. 

Emina ei päässyt perhepotrettiin, kun nukkui
vaunuissa. Mutta siinä me muut <3

Molemmat olimme tavallaan oikeassa, vaikka kummallekin kokemus oli ensimmäinen laatuaan. Lasten kanssa juhlissa. On muuten sitten aivan eri asia, kuin olla juhlissa yksin tai puolison kanssa. 

Kun on juhlissa aikuisten kesken, pääsee nauttimaan tarjolla olevasta ohjelmasta. Näkee videot ja leikit, kuulee musiikit ja vihkiseremoniat. Voi huoletta juoda enemmän kuin pari-kolme lasia punaviiniä. Voi syödä rauhassa ensin alkupalat, sitten pääruuan ja ennen jälkiruokaa voi halutessaan pitää taukoa, seurustella, käydä vaikkapa tupakalla ja syödä sitten kakkupalan lämpimän teen kanssa. Voi siirtyä vielä juhlapaikalta muun seurueen kanssa jatkamaan juhlintaa baariin ja siirtyä kotiin/hotelliin toipumaan ja nukkua seuraavana aamuna juhlahumua pois niiiiiin pitkään kun haluaa. 

Kun on juhlissa taaperoikäisen koheltajan ja imeväisen vauvan kanssa;

- Näkee pätkiä tarjolla olevasta ohjelmasta samalla kun yrittää juosta taaperon perässä. Jossain kohti vanhemmat vaihtavat juoksijaa, että toinenkin näkee edes vilaukselta, kuinka hieno vihkiminen las vegasissa olikaan. (Tärkeintä on kuitenkin, että muut vieraat saavat nauttia ohjelmasta, joten sitä aika pitkälti joustaa ja menee lasten ehdoilla, ettei tule turhaa huutoa ja kiukkua -mitä kotona voidaan kyllä kuunnella, kun ei aina tehdä, mitä tenavat haluaa.)

- Kerää lautaselle nopeasti muutamat alkupalat ja pääruuan sekaisin, että ehtii syödä edes osan siitä samalla, kun taaperokin syö, koska lapsi viihtyy pöydässä tasan niin kauan kuin ruoka maistuu. Sitten juostaan taas. Ja mieluiten ulkona. 

- Jälkiruoka jääkin sitten haaveeksi, koska sitten imeväisellä on jo nälkä ja tee on ainakin haaleeta ellei jopa kylmää, kun on ensin käyttänyt taaperoa potalla ruuan jälkeen ja vaihtanut vauvalle vaipat ja koittanut siinä sivussa vaihtaa edes lyhyet kuulumiset muutaman tutun vieraan kanssa.

- Voi juoda ne pari lasillista punaviiniä, toisen ruuan kanssa ja toisen illemmalla, koska lapsista pitää huolehtia ja se edellyttää selvinpäin olemista

- Juhlista lähdetään, kun taaperon nukkuma-aika tulee eli ennen kello kahdeksaa, jolloin ne varsinaiset bileet vasta alkaa..(No, tämä viimeinen kohta me oltiin pelattu fiksusti, sillä siskoni tuli meidän mukaan hotelliin yöksi niin saatiin taapero hänen mukaansa nukkumaan ja voitiin jäädä vielä vauvan kanssa juhliin hieman pidemmäksi aikaa).

- Aamulla herätään 6 jälkeen (kun ensin on herätty 2-3 yöllä vauvan kanssa) ja koitetaan keksiä hotellihuoneessa tekemistä, ennen kuin aamiainen alkaa. Sitten mennään uimaan ja kylpylään ja omat päikkärit jääkin haaveeksi, koska silloin ajetaan takaisin kotiin, jotta lapset saa nukkua autossa =D

Miten meni noin niinkun omasta mielestä? 

Itse en ehkä ajatellut, kuinka moneen asiaan lapset vaikuttaa ja kuinka vähän ehtii oikeasti jutella tuttujen kanssa ja katsoa ohjelmaa. Ja mieheni taas totesi jälkeen päin, että menihän se reissu ihan hyvin -niinkuin menikin. Hauskaa oli ja selvittiin ilman katastrofeja. 

Seuraavat häät heinäkuun alussa -sinne tuli kutsu ilman lapsia, joten luvassa ensin mainittu illan vietto --> ellei jompi kumpi lapsi tule kipeäksi tai hoito ei järjesty tai tai tai.. Jännityksellä odottaen siis :) 

Juhlapaikan vieressä oli leikkipuisto, missä Venja
viihtyi :)

Mammatyyli ja "Mammatyyli"

En tiedä, miten eksyin Mammatyyleistä kertovalle sivuille, mutta meinasin tukehtua jäätelööni 10 minuutin selailun jälkeen. Blogista löytyi kuvia toinen toistaan upeimmista äideistä ja heidän täydellisesti puetuista lapsistaan. Joka ikinen kuva olisi voinu koristaa mitä tahansa muotilehteä. En voinut olla miettimättä, että näyttävätkö nämä henkilöt oikeesti siltä joka päivä ?

Sinänsä hauska, että eksyin tuohon blogiin juuri nyt, sillä mietin tätä aihetta viime viikolla, kun ostin Tuukalle "Paloauto - kengät". Haussa oli siis kevyet kangaslenkkarit kesäksi ja mielessäni olin ajatellut söpöjä Puman tai Niken tarralenkkereita, mutta kun törmäsin kenkiin, joita koristi paloautonkuva, pysähdyin miettimään. Pystyin sielunisilmin kuvittelemaan Tuukan innostuksen paloautokengistä, (paloautot on meillä kuuminta hottia), mutta samalla en voinut olla ajattelematta, että helkatti kun ne on niin rumat. Jouduin kysymään itseltäni kummalle olen kenkiä ostamassa; itselleni vai lapselleni? Hetkellisen tuumailun jälkeen nakkasin Paloauto-kengät kassalle.

Paloauto-kengät

 Siinä kotiin ajellessa mietin muutenkin meidän nykyistä "Mammatyyliä". Blogin kuvat ja meidän arkityyli on tällä hetkellä kuin yö ja päivä. Lapsilla on yhä useammin (ihan ihmisten ilmoillakin) asukokonaisuuksia, jotka eivät värien puolesta soinnu yhteen, enkä todellakaan vaihda vaatteita joka tahran jälkeen. Mitä tulee mun omiin vaatteisiin niin kyllä niistäkin on suurin osa nähnyt parhaat päivänsä. Töihin mulla sentään löytyy uusia vaatteita, mutta kotona/kaupassa/puistossa pyörin jumppahousuissa. Villakangastakkejakin löytyy, mutta kun ne ei pidä vettä ja pitkät kalsarit on vähän tökeröt hameen alla niin tulee valittua käytännöllisempiä vaatteita. En tiedä johtuuko tämä tyylin repsahdus siitä, etten asu enää kaupungissa vai siitä, että oon ottanut kaikessa vähän rennommin.

Muistan joskus vannoneeni, että minusta ei tule "rupsahtanutta" äitiä, mutta nyt olen huomannut, että ketään ei ihan tosi kiinnosta onko mulla kotona meikkiä vai ei.... :D

Arkilook