 |
| Kun neiti puki itse itsensä :) |
Eikö ihmisillä ole oikeasti oikeita ongelmia? Tai mitä sillä on väliä, jos kaupassa lahja paketoidaan pinkkiin tai siniseen paperiin? Voi himputin pimpulat vaan. Se on ONGELMA, että jossain kulttuureissa tyttölapsia naitetaan alaikäisenä pois kotoa ja poikalapset laitetaan sotimaan kun ase pysyy kädessä. Se on ongelma, että tyttölapsia silvotaan ja että vain poikalapset pääsee kouluun.
Ongelma ei ole, että meidän 2-vuotiaalla on tässä kuussa synttärit ja hän todennäköisesti saa lahjaksi mekkoja, jotain pinkkiä, eläinleluja, meikkejä ja muuta tyttömäisen suloista. Jos sitten isompana, kun osaa itse pyytää ja haluaa vaikka laittaa päälleen sinisen paidan ja lähteä pelaamaan jääkiekkoa niin se on aivan yhtä ok. Mutta mä en siis kertakaikkiaan ymmärrä, miksi en saisi kasvattaa tyttölastani kuin tyttöä ja pukea hänet pinkkeihin?
En käsitä, että mitä pahaa siinä on, että on olemassa niin sanotut tyttöjen ja poikien lelut? Jos joku haluaa vääntää rautalangasta, niin welcome. Kuuntelen kyllä, en tiedä, olenko silti samaa mieltä. Kyllä tyttö voi leikkiä parkkitalolla ja autolla siitäkin huolimatta, että ne mielletään poikien leluiksi.
 |
| Äidin tytöt valmiina juhliin <3 |
Ymmärrän myös sen, että on lapsia, jotka eivät ole kumpaakaan sukupuolta tai että he myöhemmin kokevat olevansa väärän sukupuolen vankeja. Se on valitettavaa, mutta minusta avoimuus ja kannustus sekä hyväksyminen tässä asiassa on tärkeämpää, kuin meuhkaaminen tyttö- ja poikalasten vaatteiden väreistä. Se, että jokainen meistä saa olla mitä on ja on tyytyväinen itseensä ja saa elää onnellista elämää -sillä on väliä.
Minusta on kertakaikkiaan naurettavaa, että jos olen lasten kanssa leikkipuistossa ja hiekkalaatikolle tulee muita lapsia, etten saisi sanoa, että "älä ota tytön kädestä lapiota." Tai että, "Poika laskee ensin mäen, sitten on sinun vuoro." Miksi pitäisi sanoa vain lapsi? Mikä se pointti tässä kaikessa sukupuolittomuudessa on? Ihminen on aina ihminen ja pääosin mies tai nainen -miksi sitä ei saisi käyttää tai näyttää?
Terkuin Kati :) minä lähden nyt valmistelemaan 2-vuotisjuhlia pinkein serpentiinein.
Nooh, voisihan tämän kääntää juuri toisin päin. Miksi sinulle se on ongelma, että joku haluaa kasvattaa sukupuolineutraalisti lapsensa? Miksi se on ongelma, jos joku ei halua sanoa tytöksi, vaan lapseksi? Miksi se on ongelma, jos joku haluaa pukea tytölleen vauvana sinistä, mutta kun ei löydy kuin pinkkiä?
VastaaPoistaValittaisitko itse, jos olisi tarjolla tytöille vain sinistä, ja sanottaisiin että neljän vuoden päästä saat pinkkiä. :) Kuule Kati, näköjään se on ongelma, se sukupuolineutraalisuus, eikä ne silpomiset ja sodat, kun siitä niin vauhkoat täällä. ;)
Tämä blogiteksti on aivan samanlainen kuin ne, mistä nyt vouhkaat. Ainoa ero on, että tämä on se käänteinen puoli asiasta. Menet siis samaan veneeseen heidän "ongelmiensa" mukana.
Mua niin ärsyttää, kun ihmiset tuntuu ihan tahalteen esittävän tyhmää tämän asian suhteen: "mitä sillä on väliä, jos kaupassa lahja paketoidaan pinkkiin tai siniseen paperiin?"
VastaaPoistaIhan kuin aikuinen ihminen ei ymmärtäisi, että asia on todella paljon suurempi, kuin jokin lahjapaperin väri, ei sillä nyt ole mitään väliä. Sillä on väliä, että myyjä olettaa, ettei pojalle voisi antaa lahjaa vaaleanpunaisessa paperissa, sillä tämä rajoittaa yksilönvapautta ja valinnan mahdollisuuksia. Totta kai se, miten meitä sukupuolitetaan vaikuttaa meihin huomattavasti. On ihan tutkittu juttu, että tytöiksi oletettuja lapsia kehutaan ulkonäöstä, kiltteydestä jne., poikia rohkeudesta, reippaudesta jne. Tyttöjä pyydetään päiväkodissa poikia useammin auttamaan. Tyttöjä kohdellaan hoivaajina, poikia rohkaistaan riehakkaisiin leikkeihin. Kun tämä toistuu monta vuotta ja lapsia ohjataan muun muassa kaupoissa ja niiden kirjoituksessakin mainittujen lahjojen kautta tietynlaisiin leikkeihin ja kiinnostuksenkohteisiin, miten ihmeessä se ei vaikuttaisi siihen, minkälainen lapsesta kasvaa? Siihen, mille alalle hän aikuisena kouluttautuu? Siihen, missä hän uskoo olevansa hyvä ja mihin hän uskoo pystyvänsä?
Mulla on 8 kk ikäinen lapsi, ja puen hänet useimmiten voimakkaisiin ja kirkkaisiin väreihin, enkä mekkoihin. Tällöin ihmiset useimmiten olettavat lapsen pojaksi, kehuvat reippaaksi ja taitavaksi. Kun lapsi on hempeissä sävyissä tai kun lapsi tiedetään tytöksi, kehutaan aina pelkästään söpöksi ja suloiseksi "pimuksi", "tylleröksi". Pue lapsesi aivan miten haluat, mutta älä ihmettele, jos itse tahdon ennemmin kasvattaa lapsestani reippaan kuin "söpön".
Uskomatonta on myös, että kirjoituksen lopussa sukupuolittamista perustellaan sillä, että "jokainen meistä saa olla mitä on" ja kannatetaan hyväksymistä. Millä tavalla tuo on mitenkään hyväksyvä kirjoitus?! Tietysti pojalle voi ostaa jalkapallon ja tytölle mekon, sitä ei ole kukaan kieltämässä, mutta jos ne ostetaan sen takia, että sukupuoli on jokin tietty, mennään mun mielestä metsään eikä taata kaikille lapsille yhtäläisiä mahdollisuuksia. Missä se tyttö lekkii sillä parkkitalolla, jos saa lahjaksi aina vain mekkoja tai meikkejä? Ei lapsi kiinnostu mistään mihin ei saa mitään kontaktia, tyttö on aika helppoa saada rakastamaan kaikkea vaaleanpunaista ja poika autoja, jos vaihtoehtoja ei tarjota, mutta ei siinä mitään synnynnäistä ole.
PS. Blogikirjoituksessa mainittiin 2-vuotiaan saavan lahjaksi MEIKKEJÄ. Oikeesti mitä helvettiä, 2-vuotiaan?! Se, että samassa kirjoituksessa, jossa kyseenalaistetaan sukupuolineutraalius, kerrotaan kaksivuotiaan saavan lahjaksi meikkejä, on musta todella ironista. Juu juu, tyttö ja poika saa leikkia samoilla leluilla ja ihan samat oikeudet on, mutta silti sille tytölle osoitetaan jo lähes vauvana että kyllä on tärkeetä olla nätti. Voi v*ttu.
Kimppaan Aamuruuhkaa ja lisään yhden pointin: mulla on poika ja tyttö, ja haluaisin kannustaa molempia olemaan juuri sellaisia kuin haluavat olla, mutta se on usein aika vaikeaa. Olisi kiva myös esim ostaa vaatteita jotka menisivät molemmille - mutta kun ne ovat niiiin ekstrasukupuolitettuja värin ja kuosin suhteen, että oikeasti joskus näyttää hullulta laittaa niitä "väärinpäin". Lisäksi poikien vaatteet ovat pääsääntöisesti tummia, sinistä, vihreää, ruskeaa. Haluaisin pojalle myös kirkkaita värejä ja kauniita vaatteita, mutta niitä ei vain ole kaupoissa kovin paljon. Tätä et ehkä ole huomannut, jos sinulla on vain tyttöjä. Lisäksi tytöille tarjotaan lähinnä pinkkiä ja lilaa, sekin on kovin yksipuolista ja tylsää pitkän päälle. Poikani on halunnut kaupassa pinkin Hello Kitty -paidan, koska siinä oli kissa. Myyjä ilmoitti, että "voi voi kun se on tyttöjen paita". WTF? Paita oli kallis, minä köyhä ja tarvetta uudelle paidalle ei varsinaisesti juuri ollut, joten jäi kauppaan. Mutta on monta kertaa harmittanut, etten ostanut ja näyttänyt myyjälle pitkää nenää. Tyttöni tykkää leikkiä (myös) autoilla, mutta päiväkodissa hänen tuomansa auto on usein hukassa, kun hoitajat eivät muista, että se on hänen. Nämä kaikki vaatteiden värit ja koodatut lelut ovat vain merkkejä siitä, miten lapset jo pieninä jaotellaan kahteen ryhmään. Ja kun tiedämme, mitä ongelmia siitä jaosta ihan oikeasti seuraa isompana ja aikuisena, niin en halua sitä jakoa kannustaa.
VastaaPoistaKomppaan Aamuruuhkaa ja Katia. Ongelma on syvällä yhteiskunnassa ja asenteissa, ei siinä, ostetaanko just sun tytölle pinkki mekko vai ei.
VastaaPoistaHyvä kirjoitus Kati, kiitos!:) tässäkin asiassa huomaa, että mielipiteitä saa olla kunhan ne ovat äänekkään vähemmistön mieleisiä;)
VastaaPoistaMukavaa syksyä!
Et voi olla tosissasi :D Mielipiteitä saa olla, jos ne osaa perustella eikä niillä loukkaa ketään. Jos kirjoitus alkaa jo lähtökohdasta "oon varmaan tyhmä kun en tajua", jo se osoittaa, ettei mielipide ole kovin perusteltu eikä asiaa edes haluta ymmärtää. Mä en ymmärrä sukupuolisensitiivisen kasvatuksen vastustamista: se ei kiellä ketään pukemasta tyttöään pinkkiin tai poikaansa tummansiniseen. Jokaisella on vapaus oman lapsensa suhteen, mutta älkää kutsuko vieraita lapsia tytöiksi ja pojiksi, koska ette voi tietää heidän sukupuoltaan.
PoistaMiten se on ihan oikeasti niin vaikea ymmärtää, että näillä asioilla on väliä? Tyttöjä ja poikia kohdellaan eri tavoin, ja se voi aiheuttaa kamalaa tuskaa herkälle pojalle tai rajuista leikeistä tykkäävälle tytölle. Jos tyttö haluaa leikkiä prinsessaleikkejä, hänellä on siihen täysi oikeus. Yritän nyt vääntää rautalangasta, että kukaan ei ole kieltämässä perinteistä sukupuoli-ilmaisua. Halutaan vain, että olisi vaihtoehtoja. Onko oikein, että lyhyttukkaista, autoista pitävää tyttöä kutsutaan joka päivä pojaksi, vaikka hän kokisi olevansa tyttö? Miksi aikuisten täytyy luokitella lapset ja näiden kiinnostuksenkohteet, kun kirjoituksessakin mainittiin, että on kuitenkin ihan okei, että tyttö tykkää "poikajutuista" ja toisinpäin?
Kuka haluaa ehdoin tahdoin aiheuttaa lapselle tuskaa siitä, että tämä ei täytä perinteisiä rooleja? Tätä en ymmärrä. Esimerkki: on tutkittu juttu, että tyttöjen ja poikien taidot matematiikassa ovat yhtä hyvät, mutta tytöt uskovat olevansa huonompia, koska jo vauvasta saakka annetaan kuva, että matematiikka on poikien juttu. Jos sinulla on omia tyttöjä, haluatko heidän alisuoriutuvan todella vain siksi, koska he ovat tyttöjä eivätkä usko omiin kykyihinsä?
Hienoa, että kirjoitus herättää ajatuksia. Kiitos kommenteista :) Jatkoimme juttua vielä ystäväni kanssa ja ehkäpä pohjimmiltaan kyse on siitä, että kasvatetaan lapsista suvaitsevaisia erilaisuutta kohtaan eikä siitä kuka sen mekon päälleen pukee. Tukekaamme siis jokainen lapsemme kasvua kannustavalla ja hyväksyvällä otteella.
VastaaPoista