Miksi avoimuus on niin vaikeaa

Viimeisen kolmen vuoden aikana olen viettänyt enemmän aikaa keskustelupalstoilla, kun aiemmin ja olen useasti meinnannut lentää pyrstölleni ihmisten ahdasmielisyyden takia. Mikä siinä avoimuudessa on niin vaikeaa?

En ymmärrä, miten joku voi jättää lapsen yökylään alle vuoden ikäisenä!?! En ymmärrä, miten joku voi olla kasvissyöjä!?! En ymmärrä, miksi joku on lihava!?! En ymmärrä, miksi joku haluaa olla työtön!?! En ymmärrä, miten Trumpista tuli presidentti!?! Tiedättekö mitä? Minä ymmärrän näistä jokaista. En välttämättä hyväksy tai ole samaa mieltä, mutta minä ymmärrän.

Olen alkanut kiinnittää huomioita myös ihan tavallisiin keskusteluihin ja väittelyihin netin ulkopuolella ja sama kaava tuntuu toistuvan usein myös siellä. Me emme ymmärrä, koska emme kuuntele tai vaivaudu selvittämään toisen taustoja. Pääsee paljon helpommalla, kun ei tarvi selvittää miksi toinen on erimieltä. On helpompaa jengiytyä samoin ajattelijoiden kanssa huutamaan omaa mielipidettä. Onneksi tapaan päivittäin myös ihmisiä jotka osaavat ajatella ja he pistävät minutkin miettimään silloin kun itse olen sokaistunut someraivosta.

Ymmärtäminen vaikenee, kun mennään isompiin asioihin. Tiesitkö, että joka kolmas meistä kantaa geeniä, joka saa meidät käyttäytymään agressiivisesti ja altistaa jopa toisen ihmisen tappamiseen? Suurin osa geenin kantajista eivät ole agressiivisia, mutta tämä geeni yhdistettynä väkivaltaiseen ja laiminlyötyyn lapsuuteen saa geenin aktivoitumaan. En todellakaan hyväksy väkivaltaa tai tappamista, mutta tämän tiedon valossa voin ymmärtää siihen johtaneita syitä.

Yleensä emme edes kinastele niin isoista asioista vaan niistä ihan tavallisista. Puolueet ja politikot kinastelevat, miten valtion ja kunnan asiat pitäisi ratkaista - sen sijaan, että keskittyisivät kuuntelemaan ja yrittäisivät edes ymmärtää toistensa lähtökohtia. Puhumme pahaa naapurista, joka ei vastaa ystävälliseen tervehdykseemme tietämättä, että naapurin läheinen kuoli eilen, jonka johdosta naapuri ei surussaan halua kohdata vielä ketään. Ymmärtämällä toisia pääsemme ratkaisemaan oikeaa ongelmaa sen näkyvän oireen alla. Aina ei ole mitään ratkaistavaa, mutta olemalla kiinnostuneita toisistamme lisäämme ainakin omaa tietämystämme.

Luin eilen artikkelin "Dialogisesta johtamistavasta" ja tajusin dialogin suurimman merkityksen. Sen lisäksi, että sen avulla voidaan tasavertaisesti keskustella ja oppia, se tekee myös meistä avoimempia toisiamme kohtaan dialogin ulkopuolella. Dialogi itsessään ei ole mikään uus juttu, mutta olipa kiva tajuta se taas uudelle tapaa.

Avointa sunnuntaita kaikille <3

- Elina

PS: Tässä muuten linkki tuohon artikkeliin. Suosittelen =) Dialoginen johtaminen ja vallankäyttö

Maailman hienoin mummo

Meidän mummo asui Kolkontaipaleella talossa, joka ei ollut aivan tavallinen talo, sillä kun sen kynnyksen yli astui, muuttui se meille lapsille satujen Huvikummuksi. Niin kuin saduissa, oli myös meidän mummon huvikummussa kaikki sallittua. Sormet eivät riitä laskemaan niitä kertoja, kun laskimme patjoilla rappusia pitkin, rakensimme lakanoista ja matonkuteista prinsessa pukuja tai tutkimme aitasta aarteita. Vanhaan saunaan rakennettu kauhutalo tai edes pihaan rakennettu vesiliukumäki ei saanut mummoa hermostumaan vaan aina aamulla keittiössä odotti manna– tai riisipuuro jäisellä mansikkahillolla kuorrutettuna.

Mummo edusti myös pysyvyyttä. Vaikka itsellä kotipaikkakunta, kaverit ja kiinnostukseen kohteet vaihtuivat, mummola pysyi aina samana. Meille opetettiin koulussa, että mikään ei ole varmaa paitsi muutos, mutta todellisuudessa sanonta menee näin: "Mikään ei ole varmaa paitsi muutos ja se, että Eeva-mummo on Kolkontaipaleella kyökissä leipomassa riisipiirakoita."

Lähivuosilta mummo opetti meille tietämättään myös kallisarvoisen läksyn. Viimeisten vuosien aikana mummo palasi muistossaan paljon taaksepäin ja selvästi mielenpäälle nousivat ne vaikeat asiat. Asiat, jotka olivat jääneet kaivamaan mieltä ja sydäntä. Uskon, että meidän tulisikin osata antaa itsellemme anteeksi eri elämänvaiheessa tehdyt valinnat ja tapahtumat, jotta ne eivät palaisi mieleemme myöhemmin kummittelmaan. On toki tärkeä antaa anteeksi muille, mutta ennen kaikkea sovinto on tehtävä itsensä kanssa.

Päätän tämän tarinan lempimuistoon, joka mummolla oli minusta:

”Ei olis uskonut, että sinusta Elina tuli tuollainen bisnesnainen, kun miettii sitä millainen sinä olit lapsena. Kun perunapenkkiä katsoi, niin näki heti, mikä niistä oli sinun kitkemä rivi. Kokkosen lasten rivit olivat niin kauniita ja siistiä, mutta sinun rivistä oli nypitty joka kolmas rikkaruoho. Mutta tästäkin huolimatta sinusta kasvoi niin hieno nainen.” Mitäpä muuta minusta olisi voinutkaan tulla, kun esikuvana oli maailman hienoin nainen, mummo.

Ihania muistoja sydämessä aina vaalien

Rakkaudella,

- Elina

Säästökuurilla

Täällä sitä ollaan, juontamassa Hullun halpoja päiviä Kuopion Carlsonilla. Ihan huippu viikonloppu, pienen prinsessan ja mummin kanssa reissussa :)

Alkutalvi on ollut taloudellisesti haastava, keikkoja sekä stailausasiakkaita on ollut minulla äitiysloman päättymisen jälkeen niukanlaisesti ja lapsiperheen menoja on hankalampi säännöstellä kuin kahden aikuisen taloudessa.

Olen ollut aina ihan järkyttävän kova shoppailemaan. Ja kivaahan se on, kun on rahaa -ei siitä mihinkään pääse. Suurinosa tuloistani on aina mennyt shoppailuun.. vaatteet, laukut, kengät, meikit.. ripset, kynnet, kasvohoidot, kampaajat, hierojat yms. Hemmottelen mielelläni itseäni ja omassa päässä oikeutan itselleni aina jotain kallliitakin merkkilaukkuostoksia. Jos joskus olisi älynnyt ylimääräisiä säästää, eikä ostaa kaikkia "maailman ihanimpia" laukkuja, näistäkin päivistä voisi olla nyt helpompi rämpiä läpi.. =D 

Nyt kun raha ei riitä ylimääräisin menoihin ja joutuu aika tarkkaan miettimään, mihin rahaa käyttää (kaikki hoitovapaalla olevat äidit tietää, mitä tarkoitan) olen joutunut asettamaan itseni myös shoppailukieltoon. Ja tää on siis aivan karmeeta.

EN OIKEASTI TIEDÄ, ONKO DIEETTI VAI SHOPPAILUKIELTO PAHEMPAA!! Joka tapauksessa rankka kevät menossa itsekurin kannalta, omg.

Niinpä lauantaina juontaessani, sen sijaan, että olisin mitään ostanut -kuvasin KAIKKI tuotteet,  jotka olisin ostanut,  jos rahatilanne sen sallisi. Ja ottaen huomioon, että mitään tarvetta millekään tuotteelle ei ole. Meiltä ei puutu mitään, mitä välttämättä arjessa tällä hetkellä tarvitsisimme.. siis aivan uskomatonta, minkälaisia mielihaluja ihmisellä on. Tämä oli kyllä hyvä koe ja kuvaaminen jollain tavalla ehkä auttoi siinä tuskassa, mikä tuli, kun yksinkertaisesti ei ole varaa ostaa mitään ylimääräistä. Typerää.

Mutta noin yleisesti ottaen olen pidetty tavaratalo/kauppakeskusjuontaja, koska palautan suurelta osin keikkapalkkiot tilaajalle takaisin, kun tapaan ostaa sitä sun tätä.

Tässä pieni kuvakollaasi haaveistani, abouttiarallaa 800e olisi kevyesti saanut tuotteisiin menemään kolmen päivän aikana.. Jestas, jonkin asteinen sairaus kai tämäkin, hups.