Pohdiskelin syitä omaan ärsytykseeni (siis sen lisäksi, että tauti vei multa voimat ja unet) ja tulin tulokseen, että se johtuu siitä, että eka vuosi lähenee loppuaan. Ekat kuukaudet ollaan ihan lähekkäin ja kuukausien kuluessa vauva lähtee kauemmas tutkailemaan maailmaa. Sitä pikkuhiljaa alkaa siis saamaan omaa aikaa ja vapautta. En muista tiedä, mutta minä ainakin aloin jo odottamaan vuoden täyttymistä, jolloin sitä voi sitten olla hyvällä omalla tunnolla vaikka ihan yönkin pois…ja sitten kun se samperin eroahdistus alkaa, niin ihan kuin matto vedettäs jalkojen alka. "Hyvästi vapaus, hyvästi yökyläilyhaaveet, sillä tää vauva ei varmasti päästä musta ikinä irti, EI I K I N Ä, koskaan.."
Kyllä aina lapiollisen hiekkaa voi syödä…. |
Onneksi aina on valoa tunnelin päässä, kun osaa katsoa oikeasta kulmasta. Tänään Juuse ihan itte konttasi leluhuoneeseen ja runnoi innoissaan lelu-uunia muutaman minuutin, ennen kun alkoi itkemään. Edistystä…ehkä me kohta päästään kun päästäänkin uuteen vaiheeseen ja mä voin taas alkaa haaveilemaan hotelliyöstä ilman lapsia.
Terkuin, Elina
PS. En normaalisti vertaisi imevää lasta hiekkasäkkiin, vaan siinä puhui nyt ehkä enemmän noron aiheuttama ärsytys..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti