Tavallinen työpäivä

Tavallinen työpäivä

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Saatanan tyrkky !

En ole Take Thatin jälkeen fanittanut ketään, mutta nyt harkitsen ryhtymistä Saara Aallon fanijoukkoihin. Tyhmempikin tajuaa kuinka käsittämättömän lahjakas laulaja hän on, mutta se ei ole se syy miksi häntä ihailen. Ihailen häntä, koska hänellä on unelma ja hän aktiivisesti tavoittelee sitä.

X-factor UK ei ole naisen ensimmäinen, eikä toinen vaan kolmas kykyjenetsintä kilpailu, eikä se tee hänestä "tyrkkyä" niin kuin jossain lytätään, vaan se kertoo päättäväisyydestä jota tarvitaan, jos aikoo menestyä ylipäätänsä yhtään missään. Jos Saara herättää sinussa kateuden tunteen niin sen sijaan, että käytät energiasi paskan puhumiseen niin kurkkaa peiliin ja mieti mitä itse voisit tehdä omien unelmiesi saavuttamiseksi.

Luonnollisesti liikun paljon samoissa tilaisuuksissa toisten yrittäjien kanssa ja olen huomannut, että siellä ymmärretään tavoitteiden saavuttamisen yhteys työnmäärään, mutta se mitä siellä vieroksutaan myös on televisioon pyrkiminen. Olen ollut vähän ihmeissäni miksi on vaikea nähdä, että joillekkin ruutuajan saaminen voi viedä aimoharppauksen sitä unelmaa kohti.

"Tyrkky ja sen kaveri tyrkky"

Toisaalta en nää itse mitään pahaa tai väheksyttävää siinäkään että hakee tositeeveeseen vain kokemuksen takia. Voisin kuvitella, että vaikka Saaran ura ei tämän jälkeen lähtisi raketin lailla nousuun niin kokemus on ollut niin mieletön, että sitä kelpaa kiikkustuolissa vanhana muistella. Vaikka sinun mielestä ei olisi hauskaa osallistua tv- formaattiin jonkun muun mielestä se voi olla.

Ja mistä kumpuaa tämä hienoinen ärsytykseni. Tietenkin siitä, että minua haukuttiin joskus herkkinä teinivuosina tyrkyksi, koska tykkäsin esiintyä. Kun haukut ylsivät korviini meni vuosia ennen kuin uskalsin taas hypätä yleisö eteen miettimättä tuleeko joku taas tylyttämään. Ihmiselle jolle itselleen esiintyminen on vastenmielistä voi olla vaikea kuvitella, että joku toinen saa samasta tilanteesta jäätävän energiapiikin.

Kun luin ekan kerran, että Saara Aalto kisaa rapakon tuolla puolen herätti se minussa hykerryttävän tunteen johonkin pallean seudulle ja mietin, että mitähän sitä ite keksis seuraavaksi....saas nähdä ;)


- Elina

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Rento vai asiallinen?

Viime viikolla sain nauttia kahtena iltana peräkkäin juontotöistä :) Oli ihan mahtavaa palata lavoille muutaman kuukauden tauon jälkeen. Että voi olla fiiliksissä työstään. 

Molemmat juonnot oli firmojen tilaisuuksia, toinen Helsingissä ja toinen Tampereella. Se on jännä, miten yritystilaisuuksissa kaava on jotakuinkin aina sama mutta paikalla olevat ihmiset tekevät tilaisuuksista aina omanlaisensa.
Juontoasu perjantain tilaisuudessa,
keskiaikateema ja kuningatar lavalla =D

Illan kaava menee yleensä niin, että aluksi on tervetuloa -puheet ja mahdollisia huomioimisia/palkitsemisia, sitten juontaja käy illan ohjelmaa ja käytännön asioita läpi. Sitten alkaa ruokailu buffet pöydästä, alku- ja pääruoka ja sen jälkeen on bändi tai muuta ohjelmaa. Sitten on jälkiruoka, toinen bändin setti ja illan päätös. Usein yritys tarjoaa osittain juomat juhlakansalle ja lisää saa itse ostaa juhlatilan baarista.

(Näissä on se hyvä plussa, että juontopalkkion lisäksi saa aina ihan überhyvät sapuskat ja kun ruokailulle on varattu about 1h ja bändi vetää 2h niin siinä saa takahuoneessa hyvin tehtyä koneella töitä ja tyhjennettyä viikon varrella kertyneet sähköpostit ;))





Mutta siis se pointti, kuinka ihmiset tekee tilaisuuden:
Torstaina juonnoista oltiin tarkkoja ja tittelit ja aikataulut oli etukäteen tsekattu ja varmistettiin vielä illalla moneen kertaan. Hoidin juonnot asiallisesti ja jossain vaiheessa kysyin lupaa inasen humoristiseen juontoon, mutta tj ei halunnut (onneksi aistin tunnelmaa sen verran, että kysyin lupaa, enkä vaan menny lavalle heittään mitään liian hilpeää).. Mutta ilta oli hieno ruokineen ja valaistuksineen ja todella valloittava bändi, jonka laulaja oli hyvin lahjakas. Ja juontoihin oltiin tyytyväisiä -se on tärkeintä :) 


Torstain juontoasu. Pitkäkään iltapuku ei olisi
ollut liioiteltua, mutta tällä mentiin.
Kun taas perjantaina juhliin oli valittu teema ja myös yrityksen tj oli pukeutunut teemaan mukaisesti (tai pukeutumassa kun saavuin paikalle ja niinpä kävimme iltaa läpi siten, että hän oli kalsareissa *hahahaaa*). Näissä juhlissa taas korostettiin sitä, että on oltava hauskaa ja rentoa ja minua pyydettiin höpöttelemään mikkiin mitä mieleen tulee ja liikkumaan myös yleisön seassa juttelemassa niitä näitä. Muutamat vitsit tuli siinä heitettyä ja juonnot meni pääosin ilman kansiota, koska mitäpä sillä käsikirjoituksella kun mentiin vähän fiilispohjalta! 


Meikit kotona #marykay ja juontovaatteeksi tällä
kertaa asiakkaan hankkima keskiaikavaate ;) 
Ja silti -en osaa valita kumpi näistä keikoista oli kivempi! Se tässä työssä on parasta, että jokainen tapahtuma, jokainen tilaisuus ja jokainen juonto on erilainen. Aina on haastetta saada juonto juuri sopivaksi ko. tilaisuuteen ja toivoa, että jengi on samalla aaltopituudella ;)

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Paluu töihin

Kuluneet 3 viikkoa on ollut jotain ihan älytöntä työn ja lasten kanssa tasapainoilua. Tasapainolla en tarkoita mitään henkistä juttua, vaan ihan sitä tasapainoa, kun yrität kantaa yhtäaikaa konetta, laukkua ja turvakaukaloa sekä samalla taluttaa toisella kädellä taaperoa. Mä etukäteen jotenkin ajattelin, että lasten pitäminen mukana töissä olisi jotenkin hauskaa...mutta arvatkaa mitä ? Siitä on hauskuus kaukana, kun palaverin päätteeksi taapero ilmoittaa kakkahädästä, eikä juuri siinä vessassa ole pottaa!!! Sitten hikikarpalot otsalla ajat seuraavaan tapaamispaikkaan ja toivot yläkerralta, että pidätyskyky kestää siirron ja seuraavan paikan vessassa on toivotunlainen varustus.

"Mun äiti on sekasiiiin..."

Edes täydellisyyttä hipova lapsenvahti ei pelasta siirtymisien aiheuttamalta tuskalta. Varsinkin, jos on vähän kiire, niin huomaan omistavani kaksi vinhasti pyörivää mustekalaa..raajat vaan viuhuu siellä sun täällä. Sitten yrität kuitenkin olla tyyni, ettei stressi tartu lapsiin vaikka pään sisällä kuumeisesti pelaat aikataulu tetristä. Huomasin olevani vähän ylikierroksillä myös niinä päivinä, kun lapset oli mummilla hoidossa...ei hyvä, mutta jos jotain hyvää haluaa kaivaa niin olen ollut ihan pirun tehokas.

Onneksi molempien mielestä rattaissa
on ihanaa nukkua <3

Nyt ymmärrän kuitenkin myös, miksi suurinosa ihmisistä ei kuljeta lapsia mukana töissä. On meinaa pikkasta vaille helpompi kipata lapset tarhaan ja ajaa yksin töihin. Onneksi uusi lapsenvahti alkaa olla jo sen verran tuttu, että uskallan jatkossa jättää hänet yksin meille lasten kanssa. Hänen ja super-mummin ansiosta mulla on luotto, että ehkä tästäkin kuviosta saadaan luotua vielä stressitön rutiini. Niin ja onneksi mun huumorintaju on vajonnut 3-vuotiaan tasolle ja märkäpieru housussa on hulvaton juttu eikä syy hermostua.

Työntäytteisin terveisin,

Elina

maanantai 5. syyskuuta 2016

Au pair saapuu!

Me pohdimme pitkään meidän perheelle sopivaa hoitomuotoa. Itsellä olisi jo pikkuhiljaa polte palata takaisin töihin -tosin ei kokopäiväisesti. Mieheni työ valmentajana on ilta- ja viikonloppupainotteista ja pelimatkat vie ympäri Suomea säännöllisen epäsäännöllisesti. Minulla juontokeikat on yleensä ke-su välillä ja stailausasiakkaille käy pääsääntöisesti myös parhaiten ilta-ajat. Eli me ollaan kotona yhdessä juurikin 8-16 kun muut on töissä ja päiväkodit palvelee. 

Toki on olemassa myös vuoropäiväkoteja, mutta sellaista ei ole tässä "meidän kulmilla" ja itse en tykkää ajatuksesta, että lapset nukkuisivat päiväkodissa (varsinkin kun esikoisella on edelleen haasteita nukkumisen kanssa). Perhepäivähoitaja olisi meille ollut mieluisin vaihtoehto, että lapset saisi tottua hoitoon kodin ulkopuolella, mutta pienessä ryhmässä. Sellainen vaihtoehto löytyisi jopa lasten kummeista -mutta jälleen, työaika on päivisin. 

Mummot ja siskot ovat auttaneet meitä lastenhoidossa oikein urakalla, mutta pidemällä tähtäimellä sekään ei valitettavasti ole ratkaisu, sillä kaikki ovat vielä työelämässä mukana. Mutta on äärimmäisen ihanaa, kuinka paljon olemme saaneet heiltä apua ja saamme toki jatkossakin:)

Sitten tuli idea! Miksei otettaisi au pairia? Ensimmäinen ajatus oli, että sehän on todella kallista ja kaikki paperiasiat todella hankalia ja mitenkähän kielimuuri ja meillä asuisi koko ajan joku "vieras"?? Toisaalta taas; hän olisi joustava työajoissaan, aina paikalla ja lapset saisi olla kotona. Niinpä! 
Au pairille on tarjottava oma huone. Tässäpä
siis huonetta uuteen uskoon :) Reippaasti
maalaushommissa!

Lähdin ottamaan asioista selvää ja netistä löytyi useampia sivustoja, mistä sai asiasta hyvin tietoa. Osallistuin myös yhteen paneelikeskusteluun kuuntelijana, missä eri hoitomuotoja vertailtiin ja yhdellä panelistilla oli ollut au pair ja hänen tyytyväisyytensä sai asiasta vakuuttuneeksi. Eikä au pair loppu viimein tule juurikaan sen kalliimmaksi kuin jos laittaisi ne kaksi lasta kunnalliseen päivähoitoon

Sitten vain tuumasta toimeen eli au pairia etsimään :) Laitoin hakemuksen au pair world -sivustolla, mihin sekä perheet että au pairit voivat laittaa hakemuksiaan. Sieltä selailin parin viikon aikana kandidaatteja ja meille suoraan tuli myös muutamia hakemuksia. Sähköposteja vaihdoin noin neljän ehdokkaan kanssa ja kahden kanssa olimme Skypessä. Tässä ei auta luottaa kuin intuitioon, koska kyse on vieraasta ihmisestä. Ja olen tunnetusti nopea käänteissäni, joten ei tätäkään nyt jaksa kuukausikaupalla vatvoa. Hyvä tyyppi löytyi, joten ei muuta kun sopimukset allekirjoitettavaksi!

Nyt vain odotellaan, että tämä 21-vuotias bulgarialainen neiti saapuu. Hän laittoi juuri viestiä, että hänen lentonsa on Suomessa 10.pvä syyskuuta, joten sitten meillä alkaakin puhaltaa uudet tuulet :) Me saamme hänestä toivon mukaan ihanan uuden perheenjäsenen, hoitoapua 30 h viikossa ja hän pääsee oppimaan suomea, saa uusia kavereita ja kokemuksia. Tämä ainakin toistaiseksi vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta -mutta miksei se olisi?

Ja kokoamisurakkaa myös, jotta saadaan
au pairille huoneeseen kalustetta!
Venja apurina, totta kai <3