Tavallinen työpäivä

Tavallinen työpäivä

lauantai 28. heinäkuuta 2018

Kun sattuu ja tapahtuu - voi tätä naurun määrää

Tää kulunut pari päivää on ollut ihan kreisiä. En muista koska oon viimeksi nauranut näin paljon. Siis ihan oikeesti - ehkä väsymyksellä on myös oma osansa tässä, mutta aattelin nyt jakaa viimeisen parin päivän kootut, jos teillä olis yhtä hauskaa :) Vaik yleensä nää toimii vaan siinä hetkessä, mut pakko silti kirjotella. 

Oon ollu koko viikon yksin lasten kanssa, kun mies on reissussa niin säätämisen määrä on ollut normaalia suurempi. Alkuviikosta lapset toki oli yökylässä, niin sain sitä arvokasta omaa aikaa mm. käymällä viinikylässä. Tosi hyvä valinta kuulkaa.. Näillä helteillä ei montaa lasia valkkaria tarvinnu juoda *hups* 

Kaikki alkoi torstaina, kun lähdettiin ton mun murun Tuuli-Elinan kanssa Helsinkiin palaveriin. Palaverissa oli rento fiilis ja jossain kohti lähti (tosi yllätys kun meistä on kyse) mopo keuliin ja toinenkin puoli oli yhtä sekavaa sakkia =D Siinä ohimennen syntyi palaverin osanottajille Intiaani-nimet, kuten Kiljuva Nälkä, Istuva Jakku ja Pala Saippua. Whaat?? Ja totta kai, nää on pakko somettaa. 





Sitten mentiin kuvaamaan FB-liveä Helsingin maailmanpyörään. Tsekattiin lokaatio, ostettiin liput ja odotettiin, että klo on 13 ja astuttiin omaan luukkuumme. Ekaa liveä kuvattiin pari minuuttia ja kun pyörä ehti ylös niin lakkas netti toimimasta. Tosi kumma, jos on kiinni wi-fissä siellä alhaalla terassilla.. No ei muuta kun wi-fi pois päältä, uutta settiä kuvaamaan. Tokihan sit oli aikaa menny jo sen verran, ettei ehditty enää koko liveä tehdä maailmanpyörästä käsin. Siinä sit noustiin kesken lähetyksen pois vaunusta ja LÖIN PÄÄNI vaunun ovenkarmiin, aiiii.. Ja Ellu totta kai päätti tehdä tästä myös some-noston - koska mikään ei ole niin hauskaa, kun jos ystävällä kopsahtaa pää,tietty.





Tänään kyselin kaverilta ääninauhoitetta tulevaa prokkista varten. Hän siinä ohi mennen kertoi, että hänen tytär on mukana eräässä tunnetussa SKETSISSÄ -vai mikä se olikaan???
Tässä kaappaus tuosta viestiketjusta. 




Viimeisempänä, muttei suinkaan vähäisempänä. Tänään juontamassa Särkänniemessä. Artistina Pete Parkkonen. En tänne tuloa naapurini Mirka ja Pete auttoivat mua vetään mulle mekon päälle, kun vetskarin kanssa oli hieman haasteita.. Tästäki FB-postaus ja sitten hetkeä myöhemmin kommentteja kirjottaessani tajusin, että nyt saattaa syntyä jotain väärinkäsityksiä. Shit. 







Ehkä nyt vaan suosiolla laitan ton puhelimen pois ja meen lepään *ahahahahaaa*

Naurettavaa viikonloppua kaikille! 
-Kati 

lauantai 7. heinäkuuta 2018

Kissat tuli taloon

Olen aina tykännyt jyrsijöistä. Lapsena meillä oli jos jonkinlaista lemmikkiä gerbiileistä kaneihin ja koiraan, mutta marsut valloittivat sydämeni. Kun kaksikymppisenä aloitin marsuharrastuksen uudelleen, siskoni kysyi nokkelana "eikös yleensä tuon ikäisenä hankita koira?"

Kolmen viime vuoden aikana oma viiden marsuni laumani ensin kutistui ja sitten lopulta nukkui pois. Kun lapset ilmaantuivat kuvioihin, lupasin, etten ottaisi nyt ainakaan hetkeen lisää marsuja. Niin ihania ja suloisia palleroita kuin ne ovatkin, marsuissa, tai varsinaisesti heidän häkissään on kuitenkin kova hoitaminen. 


Tässä vaiheessa on marsuja oli 4 :) Ihana lauma <3

Viime kesänä aloimme mieheni kanssa puhua lemmikin ottamisesta taloon. Minusta tuntui jotenkin oudolta, kun meillä ei ollut yhtään lemmikkiä. Minusta olisi ollut luontevaa ottaa kaksi marsua ja elvyttää marsuharrastus uudelleen. Ajattelin, että lapsetkin voisi jo pikkuhiljaa osallistua lemmikkien hoitoon ja olisi kiva, että lemmikeistä olisi iloa myös lapsille. Tähän tuli kuitenkin tiukka "ei" -kumma juttu =D 

Mieheni taas on jo pitkään halunnut koiraa. Samoin minä. Koirathan on mitä parhaimpia perheenjäseniä <3 Mutta tällä meidän elämänrytmillä, kun meidän molempien työajat on todella epäsäännölliset ja pelaamme jo nyt kalenterin kanssa tetristä, totesin, ettei rahkeet millään riitä kasvattamaan koiraa saatikka huolehtia koiran tarpeista.

Venja sitten totesi yksi kaunis kesäpäivä, että hän haluaisi kissan. Vaaleanpunaisen kissan. Että kissa, meillekö? Tämä vaihe kesti useamman kuukauden. Voisiko koira-ihmiset taipua kissaan? Olisiko kissa sopiva lemmikki tähän elämänvaiheeseen ja miettien myös tulevaa, koska kissat ovat hyvin pitkäikäisiä? Aloin ottaa selvää kissoista lemmikkeinä ja mitä enemmän tutkin, yhä varmemmin tulin tulokseen, että kissa olisi oikea valinta kiireisen yrittäjä-äidin lemmikiksi =D


Tiiti ja Toffo 13 vkoa
Päädyimme kuin päädyimmekin ottamaan kissan, ei kuitenkaan yhtä vaan kaksi kissaa. Koska minähän olen aina sitä mieltä ja mikä on toki fakta myös, että ihmisseura ei korvaa toisen lajitoverin seuraa. Koska kodittomia kissoja on todella paljon, pelkästään Pirkanmaalla tällä hetkellä noin 200, päädyimme ottamaan kissan Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen eli Pesun kautta. 

Halusimme tehdä hyvää ja antaa rakastavan ja turvallisen kodin kahdelle kodittomalle kissalle. Pesun kautta sai myös kissanpentuja, mikä oli meille paras ratkaisu, koska pentujen on helpompi tottua lapsiperheen äänekkääseen elämään, kuin aikuisen kissan (toki riippuen missä aikuinen kissa on aiemmin ollut). 

Kävimme viime kesän aikana katsomassa muutamaa poikuetta, sillä Pesu haluaa aina varmistua, että perhe ja kissat sopivat yhteen. Meille valikoitui loppu viimein erään poikueen rohkein pentu, joka ei mennyt meidän sirkusta tapaamisessa piiloon ja jatkoi tyynen rauhallisesti syömistä, vaikka olimme huoneessa. Hänen kaveriksi samasta pentueesta valittiin kissa, jonka kanssa tykkäsi telmiä.

Nyt meillä on siis kohta vuoden verran asustellut kaksi kissaa; Toffo (rohkea poika) ja Tiiti (arvonsa tunteva tyttö) ja kissat ovat kotiutuneet oikein hyvin :) Toffoa voisi melkein luulla koiraksi, tulee aina ovelle vastaan, tunkee joka vieraan syliin rapsultetavaksi ja antaa myös lasten nostella ja kantaa. Hän istuu usein nukenvaunuissa kun Venja työntää vaunuja ympäri huushollia =D Tiitikin on tullut reippaamaksi pikkuhiljaa, mutta yleensä katselee meininkiä hieman korkeammalta ja hyppää syliin vasta illan tullen kun ollaan rauhaksiin sohvalla. Ihanat persoonat ja iloa kyllä tuoneet <3 lasten mielestä kissojen ruokinta on päivän kohokohta ja vuoroista saa olla tarkkana!

Kissat oli meille hyvä valinta siksi, että niitä ei tarvitse päivittäin ulkoiluttaa ja ne pärjäävät vuorokaudenkin keskenään, jos sellainen tilanne tulee. Ne ovat kuitenkin seurallisia ja osallistuvat perheen touhuihin, mutta eivät vaadi jatkuvaa seuranpitoa. Ruokinta, rapsuttelu/leikkiminen ja vessan puhtaanapito riittää. Lastenmyötä joutuu siis tekemään kompromisseja ja näin meistäkin tuli kissaihmisiä -hyvä niin <3 



Toffo

Tiiti

Näin pienistä tuli isoja <3