Rento vai asiallinen?

Viime viikolla sain nauttia kahtena iltana peräkkäin juontotöistä :) Oli ihan mahtavaa palata lavoille muutaman kuukauden tauon jälkeen. Että voi olla fiiliksissä työstään. 

Molemmat juonnot oli firmojen tilaisuuksia, toinen Helsingissä ja toinen Tampereella. Se on jännä, miten yritystilaisuuksissa kaava on jotakuinkin aina sama mutta paikalla olevat ihmiset tekevät tilaisuuksista aina omanlaisensa.

Juontoasu perjantain tilaisuudessa,
keskiaikateema ja kuningatar lavalla =D

Illan kaava menee yleensä niin, että aluksi on tervetuloa -puheet ja mahdollisia huomioimisia/palkitsemisia, sitten juontaja käy illan ohjelmaa ja käytännön asioita läpi. Sitten alkaa ruokailu buffet pöydästä, alku- ja pääruoka ja sen jälkeen on bändi tai muuta ohjelmaa. Sitten on jälkiruoka, toinen bändin setti ja illan päätös. Usein yritys tarjoaa osittain juomat juhlakansalle ja lisää saa itse ostaa juhlatilan baarista.

(Näissä on se hyvä plussa, että juontopalkkion lisäksi saa aina ihan überhyvät sapuskat ja kun ruokailulle on varattu about 1h ja bändi vetää 2h niin siinä saa takahuoneessa hyvin tehtyä koneella töitä ja tyhjennettyä viikon varrella kertyneet sähköpostit ;))





Mutta siis se pointti, kuinka ihmiset tekee tilaisuuden:
Torstaina juonnoista oltiin tarkkoja ja tittelit ja aikataulut oli etukäteen tsekattu ja varmistettiin vielä illalla moneen kertaan. Hoidin juonnot asiallisesti ja jossain vaiheessa kysyin lupaa inasen humoristiseen juontoon, mutta tj ei halunnut (onneksi aistin tunnelmaa sen verran, että kysyin lupaa, enkä vaan menny lavalle heittään mitään liian hilpeää).. Mutta ilta oli hieno ruokineen ja valaistuksineen ja todella valloittava bändi, jonka laulaja oli hyvin lahjakas. Ja juontoihin oltiin tyytyväisiä -se on tärkeintä :) 

Torstain juontoasu. Pitkäkään iltapuku ei olisi
ollut liioiteltua, mutta tällä mentiin.

Kun taas perjantaina juhliin oli valittu teema ja myös yrityksen tj oli pukeutunut teemaan mukaisesti (tai pukeutumassa kun saavuin paikalle ja niinpä kävimme iltaa läpi siten, että hän oli kalsareissa *hahahaaa*). Näissä juhlissa taas korostettiin sitä, että on oltava hauskaa ja rentoa ja minua pyydettiin höpöttelemään mikkiin mitä mieleen tulee ja liikkumaan myös yleisön seassa juttelemassa niitä näitä. Muutamat vitsit tuli siinä heitettyä ja juonnot meni pääosin ilman kansiota, koska mitäpä sillä käsikirjoituksella kun mentiin vähän fiilispohjalta! 

Meikit kotona #marykay ja juontovaatteeksi tällä
kertaa asiakkaan hankkima keskiaikavaate ;) 

Ja silti -en osaa valita kumpi näistä keikoista oli kivempi! Se tässä työssä on parasta, että jokainen tapahtuma, jokainen tilaisuus ja jokainen juonto on erilainen. Aina on haastetta saada juonto juuri sopivaksi ko. tilaisuuteen ja toivoa, että jengi on samalla aaltopituudella ;)

Paluu töihin

Kuluneet 3 viikkoa on ollut jotain ihan älytöntä työn ja lasten kanssa tasapainoilua. Tasapainolla en tarkoita mitään henkistä juttua, vaan ihan sitä tasapainoa, kun yrität kantaa yhtäaikaa konetta, laukkua ja turvakaukaloa sekä samalla taluttaa toisella kädellä taaperoa. Mä etukäteen jotenkin ajattelin, että lasten pitäminen mukana töissä olisi jotenkin hauskaa...mutta arvatkaa mitä ? Siitä on hauskuus kaukana, kun palaverin päätteeksi taapero ilmoittaa kakkahädästä, eikä juuri siinä vessassa ole pottaa!!! Sitten hikikarpalot otsalla ajat seuraavaan tapaamispaikkaan ja toivot yläkerralta, että pidätyskyky kestää siirron ja seuraavan paikan vessassa on toivotunlainen varustus.

"Mun äiti on sekasiiiin..."

Edes täydellisyyttä hipova lapsenvahti ei pelasta siirtymisien aiheuttamalta tuskalta. Varsinkin, jos on vähän kiire, niin huomaan omistavani kaksi vinhasti pyörivää mustekalaa..raajat vaan viuhuu siellä sun täällä. Sitten yrität kuitenkin olla tyyni, ettei stressi tartu lapsiin vaikka pään sisällä kuumeisesti pelaat aikataulu tetristä. Huomasin olevani vähän ylikierroksillä myös niinä päivinä, kun lapset oli mummilla hoidossa...ei hyvä, mutta jos jotain hyvää haluaa kaivaa niin olen ollut ihan pirun tehokas.

Onneksi molempien mielestä rattaissa
on ihanaa nukkua <3

Nyt ymmärrän kuitenkin myös, miksi suurinosa ihmisistä ei kuljeta lapsia mukana töissä. On meinaa pikkasta vaille helpompi kipata lapset tarhaan ja ajaa yksin töihin. Onneksi uusi lapsenvahti alkaa olla jo sen verran tuttu, että uskallan jatkossa jättää hänet yksin meille lasten kanssa. Hänen ja super-mummin ansiosta mulla on luotto, että ehkä tästäkin kuviosta saadaan luotua vielä stressitön rutiini. Niin ja onneksi mun huumorintaju on vajonnut 3-vuotiaan tasolle ja märkäpieru housussa on hulvaton juttu eikä syy hermostua.

Työntäytteisin terveisin,

Elina

Au pair saapuu!

Me pohdimme pitkään meidän perheelle sopivaa hoitomuotoa. Itsellä olisi jo pikkuhiljaa polte palata takaisin töihin -tosin ei kokopäiväisesti. Mieheni työ valmentajana on ilta- ja viikonloppupainotteista ja pelimatkat vie ympäri Suomea säännöllisen epäsäännöllisesti. Minulla juontokeikat on yleensä ke-su välillä ja stailausasiakkaille käy pääsääntöisesti myös parhaiten ilta-ajat. Eli me ollaan kotona yhdessä juurikin 8-16 kun muut on töissä ja päiväkodit palvelee. 

Toki on olemassa myös vuoropäiväkoteja, mutta sellaista ei ole tässä "meidän kulmilla" ja itse en tykkää ajatuksesta, että lapset nukkuisivat päiväkodissa (varsinkin kun esikoisella on edelleen haasteita nukkumisen kanssa). Perhepäivähoitaja olisi meille ollut mieluisin vaihtoehto, että lapset saisi tottua hoitoon kodin ulkopuolella, mutta pienessä ryhmässä. Sellainen vaihtoehto löytyisi jopa lasten kummeista -mutta jälleen, työaika on päivisin. 

Mummot ja siskot ovat auttaneet meitä lastenhoidossa oikein urakalla, mutta pidemällä tähtäimellä sekään ei valitettavasti ole ratkaisu, sillä kaikki ovat vielä työelämässä mukana. Mutta on äärimmäisen ihanaa, kuinka paljon olemme saaneet heiltä apua ja saamme toki jatkossakin:)

Sitten tuli idea! Miksei otettaisi au pairia? Ensimmäinen ajatus oli, että sehän on todella kallista ja kaikki paperiasiat todella hankalia ja mitenkähän kielimuuri ja meillä asuisi koko ajan joku "vieras"?? Toisaalta taas; hän olisi joustava työajoissaan, aina paikalla ja lapset saisi olla kotona. Niinpä! 

Au pairille on tarjottava oma huone. Tässäpä
siis huonetta uuteen uskoon :) Reippaasti
maalaushommissa!

Lähdin ottamaan asioista selvää ja netistä löytyi useampia sivustoja, mistä sai asiasta hyvin tietoa. Osallistuin myös yhteen paneelikeskusteluun kuuntelijana, missä eri hoitomuotoja vertailtiin ja yhdellä panelistilla oli ollut au pair ja hänen tyytyväisyytensä sai asiasta vakuuttuneeksi. Eikä au pair loppu viimein tule juurikaan sen kalliimmaksi kuin jos laittaisi ne kaksi lasta kunnalliseen päivähoitoon. 

Sitten vain tuumasta toimeen eli au pairia etsimään :) Laitoin hakemuksen au pair world -sivustolla, mihin sekä perheet että au pairit voivat laittaa hakemuksiaan. Sieltä selailin parin viikon aikana kandidaatteja ja meille suoraan tuli myös muutamia hakemuksia. Sähköposteja vaihdoin noin neljän ehdokkaan kanssa ja kahden kanssa olimme Skypessä. Tässä ei auta luottaa kuin intuitioon, koska kyse on vieraasta ihmisestä. Ja olen tunnetusti nopea käänteissäni, joten ei tätäkään nyt jaksa kuukausikaupalla vatvoa. Hyvä tyyppi löytyi, joten ei muuta kun sopimukset allekirjoitettavaksi!

Nyt vain odotellaan, että tämä 21-vuotias bulgarialainen neiti saapuu. Hän laittoi juuri viestiä, että hänen lentonsa on Suomessa 10.pvä syyskuuta, joten sitten meillä alkaakin puhaltaa uudet tuulet :) Me saamme hänestä toivon mukaan ihanan uuden perheenjäsenen, hoitoapua 30 h viikossa ja hän pääsee oppimaan suomea, saa uusia kavereita ja kokemuksia. Tämä ainakin toistaiseksi vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta -mutta miksei se olisi?

Ja kokoamisurakkaa myös, jotta saadaan
au pairille huoneeseen kalustetta!
Venja apurina, totta kai <3

Nyt meni muisti

Tää on jännä aihe, sillä kaikilla on varmasti hetkellisiä kokemuksia muistinmenetyksestä, mutta harva tajuu, että muisti voi kadota vuodenkin ajalta. Vuosia sitten ystäväni kertoi, että ei muista toisen lapsensa ensimmäisestä vuodesta yhtään mitään. Ajattelin tuolloin, että lausahdus oli enemmän kielikuva, kun totuus. Viimeisten vuosien aikana olen kuitenkin kuullut useammankin äidin suusta, että pikkulapsi ajalta puuttuu muistista palanen. Siltikkään en ajatellut että muistinmenetys voisi olla todellinen.

Onneksi Tuukkaakin väsytti välillä :D

Havahduin tähän aiheeseen taas, kun katselin kuvia Tuukan 1-vuotis synttäreiden jälkeen. Kuvat näytti ihan vierailta ja siinä aikana tuumailtuani tajusin että, muistini on hyvin hatara keväältä 2015 ja oikeastaan en muista siitä mitään. Muistan helmikuussa tekemäni raskaustestin, huhtikuun juontokeikan ja sitten muisti palautuu heinäkuusta eteenpäin. Muistan voivotelleeni, että väsyttää niin perkeleesti, mutta en tajunnut, että se väsymys tulisi koituvan muistini kohtaloksi.

Jotenkin ihan uskomatonta, että ihminen voi olla niin väsynyt, että muisti menee ja silti pystyy toimimaan suhteellisen normaalisti. Luulisi, että jos on noin väsynyt niin sitä ei pystyisi toimimaan millään tasolla? Ehkä muistin sotkeentumiseen vaikuttaa myös se, että päivät on mennyt tietyllä rutiinilla ja mitään mullistavaa (ainakaan muistaakseni ;) ) ei ole tapahtunut. Onneksi on tullut otettua kuvia siltä ajalta, niin voi niiden avulla jäljittää mitä tuli touhuttua.

Otin ylös tällä viikolla yksi yö Juusen heräilyt, kun tuntuu että heräiltiin jatkuvasti…enkä ihan väärässä ollut. Toivottavasti saadaan unirytmi korjattua ettei tästäkin tuu muistijäljetön ajanjakso.

Unettomin terkuin,

Elina

Miksi tyttö ei saa olla tyttö ja poika poika?

Mä oon ehkä sitten vanhanaikainen tai muuten vain en ymmärrä tätä nykyajan meuhkaamista sukupuolittomuudesta tai siitä, että ei saa tytötellä tai poikitella -on vain lapsia. Olen lukenut kuukauden sisään useamman blogikirjoituksen, joissa päivitellään sitä, että tytöille myydään kaupoissa pinkkejä vaatteita ja pojille sinistä. Ja voi kauheeta, että kassalla kysytään meneekö lahja tytölle vai pojalle, että osataan valita oikeanlainen lahjapaperi. Ja että tytöille tuodaan lahjaksi nukke ja pojille jalkapallo. MITÄ SITTEN????

Kun neiti puki itse itsensä :)

Eikö ihmisillä ole oikeasti oikeita ongelmia? Tai mitä sillä on väliä, jos kaupassa lahja paketoidaan pinkkiin tai siniseen paperiin? Voi himputin pimpulat vaan. Se on ONGELMA, että jossain kulttuureissa tyttölapsia naitetaan alaikäisenä pois kotoa ja poikalapset laitetaan sotimaan kun ase pysyy kädessä. Se on ongelma, että tyttölapsia silvotaan ja että vain poikalapset pääsee kouluun. 

Ongelma ei ole, että meidän 2-vuotiaalla on tässä kuussa synttärit ja hän todennäköisesti saa lahjaksi mekkoja, jotain pinkkiä, eläinleluja, meikkejä ja muuta tyttömäisen suloista. Jos sitten isompana, kun osaa itse pyytää ja haluaa vaikka laittaa päälleen sinisen paidan ja lähteä pelaamaan jääkiekkoa niin se on aivan yhtä ok. Mutta mä en siis kertakaikkiaan ymmärrä, miksi en saisi kasvattaa tyttölastani kuin tyttöä ja pukea hänet pinkkeihin? 

En käsitä, että mitä pahaa siinä on, että on olemassa niin sanotut tyttöjen ja poikien lelut? Jos joku haluaa vääntää rautalangasta, niin welcome. Kuuntelen kyllä, en tiedä, olenko silti samaa mieltä. Kyllä tyttö voi leikkiä parkkitalolla ja autolla siitäkin huolimatta, että ne mielletään poikien leluiksi. 

Äidin tytöt valmiina juhliin <3

Ymmärrän myös sen, että on lapsia, jotka eivät ole kumpaakaan sukupuolta tai että he myöhemmin kokevat olevansa väärän sukupuolen vankeja. Se on valitettavaa, mutta minusta avoimuus ja kannustus sekä hyväksyminen tässä asiassa on tärkeämpää, kuin meuhkaaminen tyttö- ja poikalasten vaatteiden väreistä. Se, että jokainen meistä saa olla mitä on ja on tyytyväinen itseensä ja saa elää onnellista elämää -sillä on väliä.

Minusta on kertakaikkiaan naurettavaa, että jos olen lasten kanssa leikkipuistossa ja hiekkalaatikolle tulee muita lapsia, etten saisi sanoa, että "älä ota tytön kädestä lapiota." Tai että, "Poika laskee ensin mäen, sitten on sinun vuoro." Miksi pitäisi sanoa vain lapsi? Mikä se pointti tässä kaikessa sukupuolittomuudessa on? Ihminen on aina ihminen ja pääosin mies tai nainen -miksi sitä ei saisi käyttää tai näyttää? 

Terkuin Kati :) minä lähden nyt valmistelemaan 2-vuotisjuhlia pinkein serpentiinein.

3 päivän työviikko

Hiekkalaatikkojen kuumin puheenaihe lähiaikoina on ollut töihin paluu tai palaamattomuus. Tämä lienee joka vuotinen ilmiö, koska seuraavan vuoden tarhapaikoista tulee päätökset näillä main. Aihe on itsellenikin tällä kertaa ajankohtainen, sillä viimeiset äitiyspäivärahat ovat laskeutuneet tilille ja uutta äitiyspäivärahakautta ei oo näkyvissä (ja jos Antilta kysytään niin seuraavaa ei tule IKINÄ, KOSKAAN). Jotenkin paluu 5 päivän työviikkoon ei kuitenkaan ole houkutteleva vaihtoehto.

Pientä päivitystä hiusluukkiin

Muistan, että aloitin puhumaan tosissani "noin 3 päivän työviikosta" vuonna 2013 ja vastaanotto oli aika nihkeää. Tarkoituksenani on siis pitää tulot samalla tasolla, mutta tehdä vain ajallisesti vähemmän töitä. Keskustellessani tästä ihmisien kanssa moni oli sitä mieltä, ettei se ollut mahdollista täällä suomessa ja muutama sitä mieltä, että jos saisin 3 päivällä kasaan 5 päivän tulot, tulisi minun vielä miettiä töitä niille 2 muulle päivällä, että saisinhan sitten paljon enemmän rahaa...

Nyt 3 vuotta myöhemmin yhä useampi (ihan mun oma arvio) on tajunnut että vapaa-ajalle ei voi laittaa hintalappua ja useampi ihminen tosissaan haaveilee samasta. Varsinkin nyt, kun on lapsia, niin 5 päivän työviikko kuulostaa ihan älyttömältä. Missä välissä mä sit kerkeen harrastaa, kehittää itseäni ja ennen kaikkea viettää perheen kesken aikaa?  ...öisinkö?

"Kun tilaisuus tulee siihen pitää uskaltaa tarttua..."
Vai mitä Juuse!!! :D

Olenkin siis taas palannut saman kysymyksen äärellä. Miten järjestää työt niin, että 3 päivällä tehdään 5 päivän tulot. Tämähän on siis ihan tulotavoitteestakin kiinni, mutta tiukka suunnittelu ja taustatyö alkaa tuottaa omalla mittapuullani tulosta. Juontokeikkoja on epätasaisen tasaisesti ja nyt näyttäisi siltä, että kaipailemani tasaisen tulovirran projektikin starttaisi syksylle (eikä mikä tahansa projekti vaan ihan mieletön case josta lisää myöhemmin, kun on nimet paperissa). Näillä palikoilla päästään jo ainakin aika lähelle tulotaso ja työmäärä tavoitettani. Hip hip hurrei! Paperilla kaikki siis hyvin....syksy näyttää mikä käytännön tasolla toteutuu.

Aurinkoisin terkuin,

Elina

Normipäivä

Heräsin aamulla kahdeksalta. Esikoinen availi myös silmiään ja kömpi viereen, vauva hymyili pinnasängystä. Mies oli noussut hetkeä aikaisemmin ja laittoi aamiasta keittiössä. Hän oli hakenut Aamulehden ja joi kahvia kun me muut nousimme makuuhuoneesta.
Annoin vauvalle tissiä ja laitoin taaperolle aamupalan. Hän söi koko lautasellisen puuroa, eikä sitä mennyt lainkaan pitkin pöytiä ja lattioita. Sen jälkeen mies otti lapset leikkeihin ja jäin itse nauttimaan rauhallisesta aamiaisesta. 

My everything <3

Tuntia myöhemmin miehen oli aika lähteä valmentamaan aamupäivän treenejä ja minä lähdin innoissani lasten kanssa leikkipuistoon. Ovella vastaan tuli taloudenhoitaja, joka jäi tekemään meille lounasta. Leikkipuistosta tultuamme söimme maittavaa ruokaa ja sen jälkeen lähdin laittamaan lapsia päiväunille. Kun lapset nukahtivat, taloudenhoitaja jatkoi keittiön siivoamista ja minä sain itsekseni aikaa koneella vastailla sähköposteihin ja selata turhat someuutiset.

Iltapäivällä mieheni palasi kotiin ja lähdimme yhdessä koko perhe hyväntuulisten lasten kanssa päiväretkelle. Taaperokin antoi pukea valitut vaatteet päälle ja istui kiltisti turvaistuimeensa. Menimme tutustumaan paikalliseen kotieläinpuistoon. Eläimet oli suloisia ja aurinko paistoi. Ajoimme kotiin ja mies lähti pitämään illan treenejä.

Kotiin tultuamme pyykit oli ripustettu ja tavarat löytäneet omille paikoilleen. Taloudenhoitajan viesti löytyi pöydältä: "Ihanaa iltaa, nähdään taas ylihuomenna!". 
Tein lapsille ja itselleni iltapalaa. Iltapesut ja - sadut sujui sulassa sovussa ja lapset nukahtivat levollisesti omiin sänkyihinsä kahdeksalta.

Mies tuli puoli yhdeksältä ja otimme lasit viiniä, kävimme saunassa ja uppoiduimme toisiimme. Halimme sohvalla ja sen jälkeen menimme nukkumaan makuuhuoneeseen, missä lapset olivatkin jo sikeässä unessa ja nukkuivat koko yön <3

Hell yeah, never stop dreaming...