Toijala; city-ihmisen paratiisi

Muutettiin Toijalaan (anteeks, siis Akaa keskukseen) muutama kuukausi sitten ja siitä lähtien oon saanu vastailla kysymykseen, että miksi hel****ssä Toijala? Tässä 10 syyn listaus, MIKSI Toijala on perheellisen city-ihmisen paratiisi:

 1. Toijala on käytännössä Tampereen lähiö, koska matkaa Tampereen keskustaan on junalla vain 20 min. Käytännössä mä oon siis nopeemmin keskustassa, kun Tampereen Annalassa asuva kaverini. Työmatkana 20 minuuttia on oikeesti helkatin täydellinen. Siinä ajassa ei kannata aloittaa töitä vaan voi hyvällä omalla tunnolla keskittyä ilman lapsia vaikka kirjan lukemiseen...tai faceen ja instaan :D Keskusta mulle on siis Tampere tai Hämeenlinna. Toijalan keskustaa en ole vielä löytänyt...

2. Toijalasta me saatiin meidän budjettiin ja tarpeisiin sopiva uuden karhea ok-talo, kun Tampereelta oltaisiin saatu samaan hintaan vanha rivari. "Omakotitalo unelman" huhutaan kuolleen, mutta kyllä se ainakin mulla on jyllännyt ihan voimissaan. :D 

3. Meidän kodin sijainti ja oma piha mahdollistaa, että voin avata takaoven ja vapauttaa lapset ulos ilman vahtia. (...no ei ne oikeesti viihdy siellä yksin kun vartin ja sit ollaan huutamassa äitiä ulos...tai sit mut huijataan ulos järjestämällä nujakka hiekkalaatikolle). Mutta USKON, että vuoden päästä riittää jo, että tarkkailen tilannetta ikkunasta.

4. Toijalassa voin tarjota lapsille rauhallisen kasvuympäristön ilman, että mun tarvii rajata pois erilaisia koulutusmahdollisuuksia. Moni nuori sukkuloi sujuvasti Tampereelle yläkoulun jälkeen ammattikouluun tai lukioon.

5. Toijala tarjoaa rauhallisen asuinympäristön myös MULLE ITSELLENI ja voin keskittyä enemmän olemiseen enkä tekemiseen. Mun mielihän käy aina ihan ylikierroksilla Tampereella käydessäni, koska kohtaan niin paljon uusia ihmisiä ja ideoita niin on oikeesti kiva päästä rauhoittumaan kotiin! Luonnon helmassa on helpompi rauhoittua..paitsi et vähän tarvii vilkuilla olan yli mahdollisia karhuja.

6. Hämeenlinnassa asuessani minusta tuntui, että halutessani minulla on mahdollisuus päästä vaikuttamaan kaupungin asioihin ja vaikka en ole vielä tutustunut Akaan kunnallispolitiikkaan uskon, että siihen on suhteellisen helppo päästä mukaan. Ei sillä, että olisi aikaa vaikuttamistyöhön, mutta hei optio on kuitenkin olemassa.

7. Heti, kun lasten tarhamatka päästään jalkaisin tai pyörällä niin voidaan luopua toisesta autosta!!!! Tämä toteutunee ensi syksynä, kun saadaan tarhapaikka lähempää. 

8. Parin kilsan matka rautatieasemalle toimii itselle hyvänä hyötyliikuntana sillä aikaa liikkumiseen on huomattavasti vähemmän kuin ennen lapsia. 2 kilsaa voi tarpoa menemään kelissä kun kelissä, jos matkaa olis 5 kilsaa jäis jo useammin kävelemättä.

9. Vielä, kun auto näyttelee suurta osaa meidän arkea, yksi tärkeä valintakriteeri Toijalalle oli myös nopea siirtymä moottoritielle. Kaasu pohjaan ja alle 25 minuutin päässä siintää Tampereen keskusta.

10. Ja vielä kertaalleen RADANVARSI sijainti. Suhaan työni puolesta paljon ympäri Etelä-Suomea, joten Toijala on vaan yksinkertaisesti loistava tukikohta joka suuntaan!

Älkää nyt ihan kaikki kuitenkaan muuttako tänne ettei tuu liian tunkua ;) 

Rakkautta,

Tuuli-Elina

Kiitos ystävilleni, olette upeita!

Haluan omistaa tämän tekstin upeille äiti-ystävilleni. Meillä on jokaisella omanlainen käsitys lastemme kasvattamisesta, mutta tuomitsemisen sijaan jaamme ymmärrystä ja kannustusta toisillemme ja kunnioitamme toisen valintoja. Tämä tuntuu olevan nykypäivänä harvinaista. 

Lasten kanssa tallilla. Venjan ratsastuksen jälkeen eväitä :) 

Meillä pääosaa näyttelee mahdollisimman pitkään kotona lasten kanssa oleminen, hyvin epäsäännöllinen arki ja paljon ystäviä ja reissuja. Päikkärit nukutaan hyvin niin vaunuissa, autossa kuin sängyssä, missä nyt satutaan olemaan. Yöksi ehditään kuitenkin pääsääntöisesti kotiin. Meillä syödään paljon herkkuja ja kömmitään yöllä viereen tuhisemaan. Meillä asuu rakkaus. Niin myös heillä:

On ystävä, jolle rutiinit ovat tärkeitä. Päivät ja kuukaudet ovat pitkälle etukäteen suunniteltuja ja poikkeukset ovat hankalia järjestää. Lapset rakastavat rutiineja ja heillä arki on turvallista, kun sitä osaa ennakoida. Meillä kysytään aamulla usein: "Mihin tänään mennään?" - ja silti kumpikaan ei ole oikein tai väärin, arki ja tavat ovat erilaisia.

On ystävä, joka osaa arvostaa aikaa oman perheen kanssa. Arvostan suuresti, kun kyläily kutsuun tulee rehellinen vastaus, "tänään ei sovi, haluamme viettää aikaa oman perheen kesken". Vaikka tämä on mielestäni upeaa ja aivan liian harva näin tekee, meillä on aina ovet auki ystäville. Joskus pohdimmekin, että osaammeko viettää keskenään aikaa =D onneksi tänä kesänä ainakin yksi reissu tuli tehtyä vain oman perheen kesken.

On ystävä, joka pitää lapsistaan niin kovasti huolta, että on varma, ettei kukaan muu pysty heistä huolehtimaan muutamaa tuntia pidempään. Ja on samalla itse aivan uupunut.  Rakkaus näkyy joskus jopa ylihuolehtimisena ja joistain asioista on hyvä osata luopua. Tätä on täytynyt myös itse harjoitella.. Että sillä ei ole merkitystä, jos housut ja paita ei sovi yhteen.. Tai jos isän kanssa syödään lounaaksi makkaraa ja kasvikset jäävät sillä kertaa antamatta. Ehkä ne lapset selviää <3

On ystävä, joka tekee kaikki ruuat lapsilleen aina alusta alkaen itse. Myöskään sokeria ei tässä taloudessa tunneta. Taaperoikäinenkin lapsi ei ole vielä saanut mitään herkkuja. Ihailtavaa sitkeyttä, sillä eihän lapset todellakaan sokeria tarvi, mutta jotenkin sitä lipsuu -ja pienempi pääsee aina aikaisemmin jutun juonesta kiinni. Tarkoitus oli hyvä itselläkin, mutta 2,5-vuotiaana meni ensimmäiset karkit -jätskit jo toki 1-vuotiaana *hups*. Respect.

Poppareita!

On ystävä, joka laittoi lapsen tarhaan 9 kk iässä. On ystävä, joka oli kotona ja imetti vielä 3-vuotiasta lastaan. On ystävä, joka tekisi mitä vain lastensa vuoksi ja ystävä, joka haluaa pitää kiinni urastaan. On ystävä, joka ei koskaan julkaise lastensa kuvia somessa ja ystävä, joka valvoo yöt vauvansa kanssa ja leikkii päivät taaperon kanssa hymy huulilla, jaksamisen äärirajoilla. On ystävä, joka juo iltaisin lasillisen viiniä ja ystävä, joka vaunulenkkeilee joka päivä.

Ja jokaikinen heistä aivan yhtä tärkeä ja arvokas. Ja rakastava äiti. Jokaisella ainoana tavoitteena olla paras mahdollinen äiti omille lapsille ja olla onnellinen, nyt.

Jokaisesta ystävästäni kiitollinen
- Kati 

Ystäviä ja heidän lapsiaan Venjan 3-v synttäreillä <3

Miksi toivoin tyttöä?

"Kyllä siellä näyttää jokin uloke jalkojen välissä olevan" Vittu, vitun, vitun vittu.... ajattelin. Tyttöhän siellä piti olla. Tai niin mä jotenkin olin itselleni uskotellut raskauden puoleen väliin saakka. Samalla kun harmituksen aalto iski tajuntaan, iski myös tosi kova syyllisyys. Eihän näin saa tuntea. Sukupuolella ei ole väliä. Kotiin päästyäni itkin.

Tunteet velloivat päivän ja seuraavana päivänä aloin olla jo pikku hiljaa innostunut, että saisin toisen pojan. "Lahtisen veljekset" heistä tulisi sellainen parivaljakko, että ei paremmasta väliä. Synnytykseen mennessä sukupuolen tuoma pettymys oli kokonaan kaikonnut, mutta mielen perukoille jäi silti vielä ajatus, että ehkä joskus vielä saisin tytön?

Nyt lähes kaksi vuotta Juusen syntymän jälkeen palasin pohtimaan tätä aihetta ja miksi oikeastaan toivoinkaan tyttöä? Tuukka muistuttaa monessa asiassa enemmän isäänsä kuin minua. Juuse koheltaa, kiipee, tippuilee ja vähintään yksi varvas on kiinni pistorasiassa.. Siis aivan kuten äitinsä! Se, että Juuse muistuttaa niin kovasti minua, tuottaa minulle erilaisia ilonhetkiä. Tämä sai minut puolestaan pohtimaan, että toivoessani aikoinaan tyttöä, yritinkö hakea samaistuttavuutta sukupuolen kautta ja perimmäisenä ajatuksena toivoinkin lasta joka muistuttaa minua? (En tiedä saako sellaistakaan toivoa).

Jokaisen toiveisiin lienee erilaiset taustat, mutta minä en haaveile enää tytöstä. Jos meille tulisi vielä kolmas lapsi uskallan väittää, että voisin rehellisesti sanoa, että tällä kertaa sukupuolella ei ole väliä....koska nyt sen tajusin, että sillä ei ihan oikeasti ole mitään väliä.

Rakkautta,

Tuuli-Elina

Kesän naurettavimmat hetket

Tiedättekö sen hetken, kun ei voi enää muuta kun nauraa? Tässä mun kesän naurettavimmat hetket top 3:

1. Lapset verkossa. 
Käytiin lasten kanssa pelaamassa jalkapalloa ja tarkoitus oli poistua maalin kautta. Verkko ei siis ollut maalin pohjassa mitenkään kiinni vaan siitä pääsi läpi, kun nosti verkkoa ja kumartui ali...tai siis olisi pitänyt päästä läpi... 5 minuutin sohlauksen jälkeen molemmat lapset oli kiinni verkossa ja mä nauroin katketakseni toisella puolella. Tässäkö on oikeesti mun ja Antin geenien tulos? Kuinka vaikeeta voi olla nostaa, kumartua ja kävellä yhtäaikaa ? :D

2. Taistelu Yövalosta. 
Oltiin kaupassa ja Tuukka halus sieltä itselleen Minions-yövalon. Tartuin hetkeen ja lupasin ostaa sen "keltaisentattivalon", jos sitten sen kanssa siirryittäisiin omaan sänkyyn nukkumaan omaan huoneeseen. Illalla puolen tunnin maanittelun ja lahjomisen jälkeen molemmat taaperot olivat omassa sängyissään, mutta sit alkoi sota kun molemmat olisivat halunneet pitää lamppua yhtä aikaa. (Oi miksi, oi miksi en ostanut kahta?) Lampun halimis- ja pussailukierroksen jälkeen luulin jo olevani voitolla, mutta sitten alkoi uusi itku kun lamppu oli "selvästi" lähempänä Juusen sänkyä.... Siinä vaiheessa yhdyin itkukuoroon nauramalla sydämeni pohjasta. Ei oo totta!!

3. Aikuisten päiväunet. 
Mentiin koko porukalla päiväunille. Tunnin joukkopainin, huudon ja karkailun jälkeen kaikki hiljeni. Olin just saamassa unen päästä kiinni, kun havahduin siihen, että molemmat lapset salaa hivuttautuivat lattialle, kipittivät ovesta ulos ja sulkivat oven vielä mennessään. Tuukan kuiskauksien annetut ohjeet kuului vielä oven ali: "Shh...Mennään hiljaa. Mä annan meille pillimehut. Tiedän missä ne on."  Jäätiin Antin kanssa hihittää kaksin hämärään makkariin...onkohan ne tehnyt tätä usein?

Naururikasta loppukesää kaikille! Mielellään kuullaan myös sun naurettavimmat hetket joten tuuppaa tarina kommenttiin :D

<3 Elina

Modernityö vuonna 2017

Vuonna 2017 me työssäkäyvät ihmiset olemme mielestämme kovin moderneja. On mahdollisuus tehdä etätyötä,  hyödyntää joustavaa työaikaa tai työskennellä osa-aikaisesti. Pääasia on se, mitä saadaan aikaiseksi, ei se miten se tehdään. Äideillä on vapaus toteuttaa itseään ja yhdistää työ ja perhe paljon luovemmalla tavalla kuin ennen. Isätkin ovat ottaneet oman osansa lastenhoidosta, eikä lapset ole enää vain äitien vastuulla.

Mutta mikä V**TU siinä sitten on, kun joku ihan oikeasti tekee töitä arkipäivien 08-17 välisten aikojen ulkopuolella niin ei sitä mielletä työksi? Tai minkä takia isän jaksamisesta ja levosta ollaan huolissaan, kun isä oikeasti osallistuu myös lastenhoitoon? Miten voi oletus olla, että lapsethan tuossa kärsii kun toinen (tai molemmat) vanhemmista työskentelee epäsäännöllisiin aikoihin. Siis mitä V**TUA???

Työviikonloppu kauniissa Ilolan maisemissa

Kuluneen 3,5-vuoden aikana olemme molemmat Katin kanssa kuulleet mitä uskomattomampia kommentteja ulkopuolisilta meidän elämästä. Mun oma suosikkini on ehdottomasti se, kun Antin jaksamisesta ollaan huolissaan, kun mä olen "TAAS" keikalla ja Antti joutuu viikonloppuna hoitamaan "TAAS" lapsia eikä voi levätä. Ei multakaan kukaan kysele missä välissä mä lepään. Ainiin, mutta mähän olenkin äiti. Se on eri asia. Katin lähipiirissä puolestaa ihmetellään, kun Katilla on niin paljon "menoja"... Ei Teron töitä kutsuta jostain syystä "menoiksi".

Jännä juttu on myös se, että perheissä, joissa lapset ovat 30-40 tuntia tarhassa arkiviikolla, lapsista ei olla huolissaan.. Mutta meillä kun lapset ovat 20 tuntia viikossa tarhassa, niin niiden täytyy kärsiä systeemistä. Tai sitten ihmiset ei vaan sisäistä sitä, että mä oikeasti olen tiistait ja torstait lasten kanssa kotona. Ehkä ne ajattelee, että sen lisäksi, että olen töissä maanantaista perjantaihin 08-17 niin vielä "harrastelen juontamista" iltaisin ja viikonloppuisin.  Se, että joku tekee 3 päivän työviikkoa epäsäännöllisin työajoin on selvästi liian modernia.

Ympäristölle ystävällisempää olisikin varmaan mennä nyt heti paikalla töihin paikkaan, jossa ollaan maanantaista perjantaihin ja jättää luovempi työaikojen yhdistely teoreettiseksi mahdollisuudeksi niin ei aiheutuisi muille niin kovasti päänvaivaa.

Terkuin,

Yrittäjä-äidit

Modernintyön uhrit

Tällainen juhannus tällä kertaa???!!!

Helou, jos meinasit viettää Helsinki-päivää yksin kahden taaperoikäisen kanssa, niin tässä vinkki: ÄLÄ TEE SITÄ! 

Miten voi siis mahtua yhteen päivää niin paljon naurua, iloa, rakkautta kuin myös itkua, huutoa ja kiukkua???? *aaaargghhhhh*. Onneksi mulla on lehmän hermot ja jäätävä kärsivällisyys, kun olen lasten kanssa yksin.. muutakaan kun ei voi, mutta tässä "lyhyt" katsaus tänään tapahtuneeseen, mukavia lukuhetkiä:

Lähdimme Tampereelta hieman ennen kuutta ja ajoimme Helsinkiin. Lapset sai matkustaa yöpuvuissa, siirrettiin siis sängystä vaipan vaihdon kautta autoon, mutta uni ei maistunutkaan matkalla neideille kuin reilun puolen tunnin verran *great*. Ennen kasia oltiin lentokentällä ja sanottiin heipat reissuun lähtevälle isille <3. 

Sitten karautettiin tyttöjen kanssa loistokkaaseen Scandicin Grand Marinaan, Katajanokalle. Ihan huippupaikka ja vielä ihan mahtavaa asiakaspalvelua ennen matkaa puhelimessa ja saapuessa respan Patrikilta! Välikiitokset tähän. Kello oli tässä vaiheessa noin 8.30 ja ajatuksena oli: aamupala, kamat autosta huoneeseen (jonka saimme käyttöön heti aamusta, luksusta) ja sitten kohti Korkeasaarta, jossa tavattaisiin ystävät about 10.30-11 maissa.

Vaikkakin ravintolassa on leikkipaikka, se ilman aitoja on hieman haastava karkailuiässä olevan 1v 5kk kanssa =D Istutin neidit pöytään ja koitin sutjakkaasti hakea aamupalaa pöytään (tarjotin olis myös jees). Ensin kurkut, leipää, raejuustoa, peksua yms. ja tytöt syömään. Seuraavalla kierroksella mehua --> tällä välin reipas isosisko 2v 10kk on päättänyt lisätä suolaa sekä omaan että siskonsa annokseen "ihan vähän". Kolmas kierros ja puuroa pöytään. Neljännellä kierroksella lisää paperia ja lisää mehua. Sitten koittaa ehtiä hakea myös jotain itselleen, ennen kuin lapset on saanut syötyä sen mitä syövät - keksillä voi onneksi ostaa 3 min lisäaikaa =D Nopee leipä ja peksut omaan nassuun, vähän jogurttiakin ehti syödä noin sadannella kierroksella buffan puolelle. Sitten ajattelen, että nyt lapset viihtyy leikkipaikassa, josko otan kuitenkin sen teen: VIRHE! Se tee jäi koskemattomana pöytään, kun pienempi neiti, joka on oppinut liudan uusia sanoja tulee pöytään vaippaa osoittaen ja sanoo "kakka", jonka jälkeen päättää juosta karkuun. Ota toinen kiinni ja ala laittaa kenkiä takaisin, kun tällä välin toinen haluaa myös, että äiti jahtaa ja päättää ottaa lipat. Lupaa jahdata hetkeä myöhemmin hotellikäytävällä, jos nyt laittaa nätisti kengät itse jalkaan (ja näin päivän ensimmäinen uhkaus/kiristys/lahjonta -sarjastamme on käytetty jo hieman klo 9.30 jälkeen).

Kun vaippa on vaihdettu huoneessa, alkaa aamun aikainen herätys näkyä. Pienempi ei halua uutta vaippaa saatikka housuja jalkaan ja jotta päästäisiin lähtemään kohti Korkeasaarta, on parkkihallista olevasta autosta haettava vielä muutama kassi. (Tämän tiesin jo etukäteen, että on VIRHE pakata monta pientä kassia yhden ison matkalaukun sijaan, mutta autoomme ei olisi mahtunut kahta isoa matkalaukkua sekä tuplarattaita, joten tämä ratkaisu oli ainoa vaihtoehto). Siinäpä sitten aikani huutoa kuunneltua sain lapselle vaatteet takaisin ja pohdin, onko helpompi hallita a) vaunut sekä kolme pientä kassia vai b) lapset kävelee ja kolme pientä kassia  --> päädyin ratkaisuun b, VIRHE! Isompi oli onneksi tässä kohtaa vielä hyvin mukana ja innostui hissin nappien painamisesta mutta pienempi ei valinnut kertaakaan sitä suuntaa, minne olisi pitänyt mennä. Nyt alkoi jo hiki irrota, ja ensimmäinen viesti kavereille, että 11 on realistisempi tapaamisaika. 

Kun päästiin huoneeseen ja oli äidin aika vaihtaa vaatteet ja pakata reppu, että päästäisiin matkaan, niin isommalle ei yhtäkkiä käynyt mikään. Päivän toinen uhkaus/kiristys/lahjonta -sarjastamme käytettiin, "me ei lähdetä mihinkään, jos et nyt.." tyylikkäästi siinä heti tuntia myöhemmin. Tässä vaiheessa alkoi äidillä pipoa kiristää, joten molemmat neidit odottivat sitten vaunuissa pikaisen 10 min ehostuksen, pakkauksen ja vaatteiden vaihdon ajan. Matkaan päästiin hotellilta noin 10.40 vain todetaksemme, että seuraava venekuljetus Korkeasaareen lähtee 11.20. Puolen tunnin odotus Kauppatorilla, josta onneksi sai mansikoita ja seurailtavaa veneiden muodossa riitti. 

Perillä siis Korkeasaaressa "inasen" myöhemmin, kuin oli alunperin ajateltuna, mutta kuitenkin. Vastassa olivat ihanat ystäväni oman 9kk vauvansa kanssa, jotka antoivat myöhästymisen minulle anteeksi, kun ajattelivat, että on eri asia olla liikenteessä 1 aikuinen vs. 2 taaperoa kuin 1 vauva vs. 2 aikuista =D 

Korkeasaaressa onneksi meni mukavasti, eläimiä oli kiva katsella, molemmat vaipuivat salakavalasti uneen päikkäreillekin -ei toki niin, että olisin siinä välissä ehtinyt syödä. Kyllähän ensimmäinen heräsi, kun ruokaa oli tarkoitus tilata -mutta päivä sujui kivasti ja oli mukava nähdä ystäviä. Tähän lisätään myös, että onneksi Korkeasaaressa on hyvät lastenhoitotilat, koska pienempi teki reissun aikana kolmet kakat, joista yhdet tuli housuista läpi. Neljännet vielä hotellilla. Bueno. 

Ennen takaisin lähtöä napattiin vielä ukkoskuuro siinä kun jätskillä oltiin. Onneksi oli pieni katos, mutta hieman märkä ja kolea fiilis kuuron jälkeen oli. Ei muuta kuin veneella kohti Kauppatoria 15.40, eli mukavastihan päivä Korkeasaaressa sujui. Esikoisen mielestä kuitenkin veneellä meno oli parasta päivässä :)

Paluumatkalla hotellille pysähdyttiin vielä maailmanpyörään, jossa päästiin 4 kierrosta ja se oli kaikista meistä tosi kivaa. Sai kiipeillä penkeillä, oltiin korkeella, näki kauas ja sai hyviä kuvia. Takaisin hotellilla oltiin juuri sopivasti 16.50 kun Pikku Kakkonen alkoi. Evästä neideille ja äidille 15 min uppoutuminen omaan puhelimeen *huh*

Illalla ohjelmassa oli saunomista. Hieman kolean päivän jälkeen oli ihanaa, että saunaan oli mahdollista mennä 17-22 eli koko illan! Sen on muuten kumma, että kun menee saunoon kahden alle 3-veen kanssa, niin lauteille olleet 4 muuta saunojaa katoaa kukin vuorollaan ja lopulta saa saunoa ihan rauhassa omalla porukalla =D =D  että rentouttavia löylyjä vaan kaikille. Samalla järkytettiin heistä kahta, ilmeisesti saksalaista turistia, tuomalla "vauva" saunaan. Kauhea huoli oli, ettei ole liian kuuma ja onko nyt OK ja miten jaksaa saunoa. Tähän ei muuta voi sanoa, kuin "Welcome to Finland", totesin, ettei ole hänelle ensimmäinen kerta, johan sitä tuohon ikään mennessä on ehtinyt abouttirallaa vuoden verran saunoa =D 

Saunan jälkeen alkoi pitkä päivä jo näkyä ja iltapalaa otettiin jo 18.45 ja siitä hetimmiten iltatoimille. Huoneessa on iso parivuode ja tarkoitus oli kaikkien tässä nukkua yhdessä, mutta Venja keksi, että voisi tehdä oman pesän pienelle sohvalle. Ei muuta kuin sohva sivuvaunuksi sänkyyn -toki kysyin, että eikö se olisi Eminalle passelimpi (oli oikeesti loistava idea), koska on reunat, niin Emina ei pääsisi putoamaan ja hän saisi olla äidin kanssa isossa sängyssä. "Ei, minä haluan nukkua sohvalla" -selvä homma. 

Pienempi nukahti nopeasti äidin kainaloon isoon vuoteeseen ennen puolta kasia ja isommallakin alkoi silmät lupsua. Jostain syystä ajatus "menisikö tämä näin helposti" -iskeytyi päähäni. VIRHE! Sitten alkoi perusralli: "haluan vettä", "äiti multa tulee kakka", "äiti haluan isoon sänkyyn", "haluan kotiin" "ei mua väsytä yhtään". Jaaaaaa laskeminen sataan alkoi (kymmeneen laskeminen ei riitä alkuukaan). Myös taas annan itselleni pointsit tosi kasvattavista uhkaus/kiristys/lahjonta -sarjastamme, "jos et nyt nuku, niin me ei mennä huomenna mökille" tai "saat vettä, kun ensin rauhotut" ihan mainitakseni muutaman malliesimerkin.

Paikasta en tinkinyt, koska hän oli sen itse valinnut. Ja onneksi se unikin vihdoin koitti. Ensimmäisenä soitto ystävälle ja minibaarista pieni pullo punaviiniä (se piti kuvatakin, mutta näköjään lasi tyhjeni tämän kirjoituksen aikana). 

HUOKAUS!!!!!! Ja huh, on kyllä ollut sellaista vuoristorataa tämä päivä. Selvittiin ja iloakin oli paljon, mutta oli tämä hippasen verran raskaampaa kuin etukäteen osasin ajatella. Nyt ei muuta kun itsekin unta palloon, aamusta taistelutanner tärähtää taas heti klo 6 jälkeen. Aamupäivän ohjelmaa en ole vielä suunnitellut, mutta päikkäriaikaan ajellaan sitten ystäväni mökille jatkamaan juhannusta.

MAHTAVAA JUHANNUSTA IHAN KAIKILLE -JA TSEMPPIÄ, SINÄ(KIN) OLET HYVÄ ÄITI!!! 

Halleluja-halleluja!!!!!

Nytkö se tapahtuu??? Uskaltaakohan vielä iloita isommin???
MUTTA sisimpäni hymyilee ja ajatus on kirkas, olen nukkunut viime yönä yli 6 TUNTIA PUTKEEN!!!! Enkä vain viime yönä, vaan koko tämän viikon -aijettä!!!!!!

WOOP WOOP -kylläpä nuo kuusi putkeen nukuttua tuntia vain tuntuu niiiiin mahtavilta, ai että tuntuu, että olisi nukkunut vuoden =D =D =D 

Venja on nyt 2 vuotta ja 9 kk, ehkä ikää on tullut nyt sen verran, että hän pystyy käsittelemään päivisin tapahtuneet asiat eikä ole enää tarvetta itkeä ja raivota öisin <3 voi pientä. Tätä hetkeä on niin odotettu, on kokeiltu kaikki niksit iltarutiineista vyöhykyterapiaan mutta joillain se nukkumaan oppiminen kestää kauemmin kuin toisilla.

Oon niin onnellinen myös siitä, että nuorempi neiti päätti 6kk ikäisenä lopettaa itse yösyömisen ja ruveta nukkumaan koko yönsä rauhassa. Kaikki respect vain teille, jotka valvotte kahden pienin tai kaksosten kanssa, kyllä itselle tuo yhden kanssa valvominen on ollut ihan tarpeeksi. 

Ja sen vuoksi oli hyvä, että Emina sai alkunsa Venjan ollessa vasta 10kk --> jos olisimme jääneet odottelemaan, että Venja oppii nukkumaan yönsä, voi olla, että olisi sisarus jäänyt kokonaan tekemättä.

TÄÄ ON NIIN SUPER MAHTAVAA!! Kohta kolme vuotta kun on nukkunut yönsä parin tunnin pätkissä, niin en voi kuin toivoa, että uniongelmat alkaisivat olla takana päin <3

Kiittäen
yli kuusi tuntia putkeen nukkunut, levännyt äiti <3

ps. Ensi yönä kaappaan neidit taas kainaloon, kun ollaan keskenään kotosalla *pus*