Tapahtuman nimihän muuten juontaa juurensa siitä, että projektipalavereissa, missä aihetta käsittelimme, mulla oli päällä dieetti, josta nälkiintyneenä en voinut ajatella mitään muuta kuin ruokaa.. Joten ajatuksissani jonotin mäkkärin tiskille hakemaan annosta ja mitäs siellä mäkkärin tiskillä aina kysytäänkään??? Aivan…ja siitä se ajatus sitten lähti.
Tämän vuoden seminaarissa puhujina oli Silmusalaatin yrittäjä Samuli Laurikainen ja luova johtaja Henkka Hyppönen. Molempien setit olivat loistavia, mutta kotiin ajaessani jäin pohdiskelemaan miksi olin vaikuttuneempi Samulin 30 min tarinasta kuin Henkan 2 tunnin setistä?
Yksi asia, joka kääntyi Samulin voitoksi oli raaka rehellisyys ja yleisöön täysillä uponnut huumori ja itseironia. En tunne kovinkaan montaa yrittäjää, joka kehtaa myöntää eläneensä kuluneen muutaman vuoden noin 700 euron kuukausi palkalla ja olleensa siis käytönnössä vaimon elätettävänä tuon ajan. En myöskään ole aiemmin kuullut, kun isomies kertoo, että tunnistaa itsestä stressin merkit siinä vaiheessa, kun lauantai-iltana aloittaa joka viikkoisen 1,5 vuorokauden viikkovapaan avaamalla kaljan ja menemällä suihkun alle itkemään. Vaikka nuo tarinat Samulin kertomana kovasti naurattivatkin -samalla jokainen yrittäjä varmasti tunnisti sieltä myös itsensä. Vaikutuin myös jäätävästä taustatyöstä, minkä Samuli oli yrityksensä eteen tehnyt sekä siitä uskomattomasta määrästä ihmisiä, jota hän kontaktoi viikoittain.No miten sitten Henkka puhujana.
Karismaattinen? -Kyllä.
Taitava puhuja? -Kyllä
Opinko uutta? -Kyllä
Mikä sitten mätti?? Se, että en saanut mitään irti Henkasta…tiedän Henkasta nyt yhtä vähän kuin ennen tapahtumaa. Luentosetin sisältö oli kyllä hyvä, mutta siinä esiteltiin toisten ihmisten tekemiä tutkimuksia ja käytettiin esimerkkeinä toisten yrityksiä ja yritystarinoita. En sano, että sisältö olisi ollut huono, mutta jäin miettimään mitä lisäarvoa siinä oli, että luennoitsija oli Henkka Hyppönen. Ei mielestäni mitään. Kuka tahansa olisi voinut vetää Henkan setin, eikä se siitä olisi muuttunut mihinkään. Toisaalta Henkka olisi hyvä opettaja. Silloin tärkeämpää on tiedon välittäminen -ei opettajasta oppiminen. Mutta odotuksilla, joihin tapahtumaan saavuin, tämä setti jäi kovin kylmäksi…
Oman työni kannalta tämä oivallus on kuitenkin tärkeä, sillä juontajakin on helposti korvattavissa toisella juontajalla. Mikä siis tekee juuri minusta juontajana ei korvattavissa olevan, mutta kuitenkin niin, etten vie päähuomiota itse tapahtumalta? Ehkä tämä olikin oppi, joka minun kuului juuri tästä tilaisuudesta saada. Kiitos siis Henkalle.
Mielenkiinnolla odotan jo ensi vuoden tapahtumaa ja mitä silloin saan oppia!
Terkuin, Elina
Ainiin ja ennen tapahtumaa pääsin nuuskuttelemaan ystäväni 6 päivän ikäistä vauvaa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti