Ottaako ruuhkikset ylivallan!?!

Viime viikonloppuna luin lyhyen haastattelun yrittäjien verkkolehdestä, jossa haastateltiin 31- vuotiasta naisyrittäjää, joka jutun alussa korosti, että nuorilla yrittäjillä on jatkuva KIIRE. Olin jutun luettuani aivan hiilenä, koska se oli mielestäni aivan kukkua. Miten niin meillä on kiire? Omasta mielestäni MINULLA ei ainakaan ole kiire. En yhtään pystynyt samaistumaan tuohon haastattelun kiireiseen naiseen, mikä on hieman yllättävää...koska haastateltava olin minä itse.

Minullako kiire?

Ensimmäinen reaktio juttuun oli kieltäminen ja jutun kirjoittajien syyttäminen. Laitoin jopa heille hieman syyttävän sävyisen sähköpostin (*nolous), missä kirosin sitä etten ollut pyytänyt juttua oikolukuun ennen julkaisua. Totuus on kuitenkin se, että haastattelu on ihan nauhalla ja kyllä minä ilmeisesti ihan itse siellä sitä "kiire" sanaa viljelen... (Toki puollustuksekseni täytyy todeta, että haastattelu päivänä minulla ihan oikeasti oli kaikilla mittapuilla kiireinen päivä, mikä varmasti vaikutti haastattelun sävyyn.)

Miksi tämä sitten niin vaivaa minua? Koska ihanneminälläni ei ole koskaan kiire, vaan hän on aina läsnä. Nyt huomaan, että olenkin elänyt valheessa, missä olen vain uskotellut itselleni, että minulla on kaikki maailman aika. Näin rysänpäältä kiinnijääminen pakottaa minut tunnustamaan, että kyllä mulla helkkari soikoon on ollut kiire syksystä lähtien ja on edelleen. (Todella ärsyttävää olla epätäydellinen!) 

Saakeli onko nää nyt ne ruuhkavuodet ja miten voin estää niitä ottamasta ylivallan!?! Meditointi ei oo mun juttu, mutta oisko kellään muita tipsejä?