Vauva arki on niin raskas...MIEHILLE

On muutamia aiheita, joita mä en vaan tajua ja tämä on niistä yksi. Miten helvetissä vauva vuosi voi olla miehille niin raskas? Tässä on varmasti joku juttu, mitä mä en vaan nyt ymmärrä ja jos joku on tän tajunnut niin pliis valaise minua.

Juuse isin varmassa otteessa

Ollaan Katin kanssa aiheesta usein jutellut ja ensin luulin, että ongelma koskettaa vain meidän perheitä, mutta nyt oon huomannut että ongelma koskettaakin isompaa joukkoa. Miten siis on mahdollista, että kun äiti herää öisin 2-200 kertaa ruokkimaan vauvaa tai vaihtamaan taaperon vaippaa, siivoamaan oksennusta ja lohduttamaan yöllä itkijää JA kun äiti aloittaa lasten hoidon ennen kukon pierua ja päättää sen siihen kun saa nassikat nukkuu JA lisäksi äiti on viihdetoimisto, ensiapuryhmä ja nopean toiminnan joukot päivisin, niin miten mies on se, joka kokee vauva-arjen raskaaksi?

Kun meiltä kysytään miten meidän arki sujuu niin minä vastaan, että kiitos oikein hyvin ja todella tarkoitan sitä. Mies vastaa, että kyllä on rankkaa. Niin anteeks, mikä osa tarkalleen tässä oli miehelle rankkaa? 8 tunnin yö-unet? Vai se 2 tunnin viikottainen pätkä, kun äiti harrastaa ?

Vai onko tää äideillekkin rankkaa, mutta krooninen väsymys antaa arjen katastrofit valua toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. "Pääasia, että ollaan hengissä"- on mun motto! Ei paljoa kaatuneet maitolasit tunnu missään ja 2 tunnin yhtäjaksoinen uni tuntuu jo pitkältä. Ehkä kuulokin on jo sen verran vauriotunut, että siksi natina/nitinä/itku ei nosta äkillisesti ärsytyskäyrää.

Vai miten äiti voi pysyä positiivisena, jos sama (paitsi että lastenhoidollisesti HUOMATTAVASTI PALJON KEVYEMPI) arki kuluttaa toista niin paljon enemmän?

Tuukka koristelemassa isin kanssa kakkua