Kolmen viime vuoden aikana oma viiden marsuni laumani ensin kutistui ja sitten lopulta nukkui pois. Kun lapset ilmaantuivat kuvioihin, lupasin, etten ottaisi nyt ainakaan hetkeen lisää marsuja. Niin ihania ja suloisia palleroita kuin ne ovatkin, marsuissa, tai varsinaisesti heidän häkissään on kuitenkin kova hoitaminen.
 |
| Tässä vaiheessa on marsuja oli 4 :) Ihana lauma <3 |
Viime kesänä aloimme mieheni kanssa puhua lemmikin ottamisesta taloon. Minusta tuntui jotenkin oudolta, kun meillä ei ollut yhtään lemmikkiä. Minusta olisi ollut luontevaa ottaa kaksi marsua ja elvyttää marsuharrastus uudelleen. Ajattelin, että lapsetkin voisi jo pikkuhiljaa osallistua lemmikkien hoitoon ja olisi kiva, että lemmikeistä olisi iloa myös lapsille. Tähän tuli kuitenkin tiukka "ei" -kumma juttu =D
Mieheni taas on jo pitkään halunnut koiraa. Samoin minä. Koirathan on mitä parhaimpia perheenjäseniä <3 Mutta tällä meidän elämänrytmillä, kun meidän molempien työajat on todella epäsäännölliset ja pelaamme jo nyt kalenterin kanssa tetristä, totesin, ettei rahkeet millään riitä kasvattamaan koiraa saatikka huolehtia koiran tarpeista.
Venja sitten totesi yksi kaunis kesäpäivä, että hän haluaisi kissan. Vaaleanpunaisen kissan. Että kissa, meillekö? Tämä vaihe kesti useamman kuukauden. Voisiko koira-ihmiset taipua kissaan? Olisiko kissa sopiva lemmikki tähän elämänvaiheeseen ja miettien myös tulevaa, koska kissat ovat hyvin pitkäikäisiä? Aloin ottaa selvää kissoista lemmikkeinä ja mitä enemmän tutkin, yhä varmemmin tulin tulokseen, että kissa olisi oikea valinta kiireisen yrittäjä-äidin lemmikiksi =D
 |
| Tiiti ja Toffo 13 vkoa |
Halusimme tehdä hyvää ja antaa rakastavan ja turvallisen kodin kahdelle kodittomalle kissalle. Pesun kautta sai myös kissanpentuja, mikä oli meille paras ratkaisu, koska pentujen on helpompi tottua lapsiperheen äänekkääseen elämään, kuin aikuisen kissan (toki riippuen missä aikuinen kissa on aiemmin ollut).
Kävimme viime kesän aikana katsomassa muutamaa poikuetta, sillä Pesu haluaa aina varmistua, että perhe ja kissat sopivat yhteen. Meille valikoitui loppu viimein erään poikueen rohkein pentu, joka ei mennyt meidän sirkusta tapaamisessa piiloon ja jatkoi tyynen rauhallisesti syömistä, vaikka olimme huoneessa. Hänen kaveriksi samasta pentueesta valittiin kissa, jonka kanssa tykkäsi telmiä.
Nyt meillä on siis kohta vuoden verran asustellut kaksi kissaa; Toffo (rohkea poika) ja Tiiti (arvonsa tunteva tyttö) ja kissat ovat kotiutuneet oikein hyvin :) Toffoa voisi melkein luulla koiraksi, tulee aina ovelle vastaan, tunkee joka vieraan syliin rapsultetavaksi ja antaa myös lasten nostella ja kantaa. Hän istuu usein nukenvaunuissa kun Venja työntää vaunuja ympäri huushollia =D Tiitikin on tullut reippaamaksi pikkuhiljaa, mutta yleensä katselee meininkiä hieman korkeammalta ja hyppää syliin vasta illan tullen kun ollaan rauhaksiin sohvalla. Ihanat persoonat ja iloa kyllä tuoneet <3 lasten mielestä kissojen ruokinta on päivän kohokohta ja vuoroista saa olla tarkkana!
Kissat oli meille hyvä valinta siksi, että niitä ei tarvitse päivittäin ulkoiluttaa ja ne pärjäävät vuorokaudenkin keskenään, jos sellainen tilanne tulee. Ne ovat kuitenkin seurallisia ja osallistuvat perheen touhuihin, mutta eivät vaadi jatkuvaa seuranpitoa. Ruokinta, rapsuttelu/leikkiminen ja vessan puhtaanapito riittää. Lastenmyötä joutuu siis tekemään kompromisseja ja näin meistäkin tuli kissaihmisiä -hyvä niin <3
 |
| Toffo |
 |
| Tiiti |
 |
| Näin pienistä tuli isoja <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti