Tavallinen työpäivä

Tavallinen työpäivä

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Harjoittelu tekee mestarin

Heippa,

onpas ollutkin taukoa kirjoittamisesta. Touhua, kiirettä, vilskettä ja ressiä -tai sitten sairauksia ja silmäpussit XD

Ennen joulua tein jo luonnoksen hieman alakuloisissa fiiliksissä, kun välillä sitä aina pysähtyy miettimään -tässä tapauksessa lähinnä työasioita- ja jotenkin nyt olen pikkuisen hukkateillä tämän asian kanssa. No, se kirjoitus jäi sitten tekemättä.

Omat fiilikseni meidän "treffeiltä" eli sieltä mentaalivalmennuksesta piti kans avata, koska saatiin mieheni kanssa TÄYSIN päinvastaiset kirjainyhdistelmät. Olisi ollut hauskaa kertoa, mitä se käytännössä meillä tarkoittaa.. No, sekin kirjoitus sitten jäi. 

Joulun alla piti kirjoitella "epäonnistuneimmat lahjat top 5" -otsikolla, kun muistelin ihanan siippani minulle hankkimia synttäri- ja joululahjoja vuosien varrelta. Tässä olisi ollut hauskuutta kerrakseen. No, kuten huomasitte, tätäkään kirjoitusta ei koskaan tullut.

Välipäivinä olisi ollut aihetta kirjoitella kolmen päivän reissusta, jonka tein yksin kahden lapsen kanssa junalla (tuplavaunut, 2 hoitokassia + matkalaukku) Lappeenrantaan ystävän luokse. No, turha kai sanoa.. Tämäkin jäi kirjoittamatta. 

Mun tontut <3

Nyt on uusi vuosi ja uudet kujeet, meillä vuosi alkanut sairastelulla. Kun kaksi neitiä on peräjälkeen kipeenä ja meidän kohta 2,5 -vuotiaamme on alkanut taas saada yöllisiä huutokohtauksia parin kk tauon jälkeen, niin tämä korreloi suoraan äidin silmäpussien ja tummuuden tasoon.. Voi huokaus. 

Ja nyt on sitten punainen lanka taas näiden blogitekstien kanssa hukassa. Onneksi Ellu hoitaa meillä hyvin tätä bloggausta ;) Ehkä palaan noihin yllä oleviin vielä uudestaan jossain kohtaa. 

Yhden mielenkiintoisen jutun ehdin kuitenkin tässä sairastuvalla lukea ja se herätti ajatuksen, jonka tässä mielelläni jaan! 

Usein on tapana kehua lasta (kuten meilläkin) esimerkiksi 2-vuotiasta hänen laulettuaan "Tuiki tuiki tähtöstä" hieman sinne päin, että "hienosti, lauloitpa tosi kivasti" tai vielä pahempi "oletpa taitava". --> Tähän perään olisi hyvä lisätä, että "oletpa harjoitellut kovasti" tai että, "olet varmasti tehnyt paljon töitä sen eteen". 

KOSKA, näin lapsi oppii antamaan harjoittelulle ja työntekemiselle arvoa. Kun lapsi isompana kohtaa epäonnistumisia, jos häntä on muistettu kehua harjoittelusta, hän jaksaa yrittää uudelleen ja ottaa mieluummin vaastaan haasteita. Jos häntä on kehuttu taitavaksi ja fiksuksi ja hän epäonnistuu, itseluottamukselta putoaa pohja. Hän kokee olevansa huono, koska ei onnistunut. 

Nyt koitetaan muistaa kehua ja antaa arvoa harjoittelulle ja tehdylle työlle :) Uskon, että tämä kantaa hedelmää myöhemmin opiskelussa, työelämässä tai urheilussa (mistä artikkeli tulikin miehelleni vastaan, hän on ammattivalmentaja).

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille!! Jatketaan harjoituksia ;) 
terkuin Kati




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti