Tavoitteet tekevät sokeaksi

Paras taito mitä olen lähivuosina oppinut on taito elää tässä hetkessä, en eilisessä, en huomisessa vaan tätä päivää rakastaen. Osaan nauttia silloinkin kun on tylsää ja hiljaista, koska ikinä ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Kahden naperon yhtäaikainen vatsatauti, asiakaspalaveri ja isomman tarjouskokonaisuuden rakentaminen voi ilmaantua samaan aikaan huomenna. Nautin myös kiireestä, koska seuraava viikko saattaakin olla hyvin hiljainen. Vaunulenkillä pysähdyn ihailemaan traktoreita tai ihmettelemään ohi kiitävää äänekästä linja-autoa, minulla ei ole kiire koska elämä on tässä ja nyt. Pienille vastoinkäymisille hymyilen, koska tiedän että jälkeenpäin saan niistä kunnon naurut, pitäähän sitä olla tarinoita mitä kertoa.

Ennen tein tavoitteita, lyhyen ja pitkän aikavälin, koska niin menestyneet ihmisetkin tekevät. Tuijotin niitä ja eteninkin niitä kohti hienosti. Nautin kyllä tavallaan "matkasta", mutta elin laput silmillä ja ainaisessa huomisessa. Odotin, että sitten kun saavutan tavoitteeni koittaa lopullinen euforia. Ei koittanut. Lyhyen aikavälin tavoitteiden saavuttamisesta en osannut täysin rinnoin nauttia, koska mietin, että pystyisinkö vielä pareempaan. Pitkän aikavälin tavoitteita, yhtä lukuunottamatta, en ikinä saavuttanut, koska en yksinkertaisesti halunnut enää samoja asioita 5 saatikka 10 vuoden kuluttua. Niinpä jäi myös juhlimatta onnistumisia.

Enää en tee tavoitteita ja koska haluan nauttia asioista jo tänään. Pidän kuitenkin siitä, että suunta on selvillä ja siksi määrittelenkin vuosittain vaihtuvan kantavan teeman johon sillä hetkellä haluan keskittyä ja keskityn yksittäisiin tekoihin tuon teeman alla. Näin jokainen lenkki on juhlan arvoinen, koska en määritellyt että onnistuminen tarkoittaa 3 lenkkiä viikossa vuoden ajan ja päälle puolimaratoni. Jokainen myyty keikka on onnistuminen, koska se on yksi keikka enemmän kuin eilen jne. Kun lakkasin tuijottamasta tulevaisuuteen aloin nauttimaan tästä päivästä. Enää ei ole lappuja silmillä ja näen myös yllättävät mahdollisuudet, joita en vuoden alussa osannut edes kuvitella.

Vuonna 2009 viimeisessä koulun tavoitepajassa määrittelin pitkän aikavälin tavoitteeksi olla onnellinen tättähäärä ja sitä rehellisesti sanottuna kyllä olen. Vaikka muut tavoitteet heitin roskiin niin tästä pidän kiinni. Syöksyn innolla vuoteen 2016, joka on minulle Aktivoitumisen teemavuosi. Tänä vuonna aktivoidun omien harrastusten ja töiden parissa, koska ne ovat olleet muutaman vuoden taka-alalla perheen ollessa keskiössä.

Pusujen täyttämää vuotta kaikille <3 <3 <3 Toivoopi, Elina